Kultaa kalliimpaa.
Miten rikkaaksi voikaan suhteellisen persaukinen ihminen itsensä tuntea, kun elämään on kulkeutunut ihmisiä, jotka jollakin tavalla ovat koskettaneet, liikuttaneet ja tuoneet elämään sisältöä? Joiden seurassa on hyvä olla, jotka jaksavat välittää siitä miltä tuntuu ja olla välittämättä turhanpäiväisistä. Jotka säilyvät elämässä vaikka menisi aikoja ettei näe, ettei vaihda sanaakaan eikä lähetä edes joulukorttia. Joiden seurassa ei tarvitse pyytää anteeksi sitä ettei ole ehtinyt, jaksanut tai on vain ollut aikaansaamaton. Ei tarvitse pyytää anteeksi sitä, että on tullut oltua vain omana itsenään.
Täällä kirjoittaa miljonääri.
Olen siunattu hienoilla ihmisillä, mahtavilla tuttavuuksilla, parhailla ystävillä ja rakkaimmista rakkaimmilla. Enemmän jos saisi niin menisi öykkäröinnin puolelle. Minulla on ollut onnea enemmän kuin voi edes kuvitella olevan. Miten monet hienot hetket, maailmanparantamiset tai elämän päähänpotkimiset sitä on saanut jaettua ja puolitettua. On saanut olla kertojana ja kuulijana. On ollut niitä ihmisiä jotka ovat halunneet kuulla tai kertoa. Ei kaikilla ole.
Osaisikin kertoa jokainen kerta sen miten tärkeitä nuo hetket ovat. Siihen olenkin nykyisin pyrkinyt että sanoisin, tai näyttäisin, miten paljon joku ihminen merkitsi juuri siinä, olemalla lähellä, olemalla ystävä. Osaisi arvostaa jokaista hetkeä enemmän.
Ystävyys ja lähellä oleminen voi olla myös sitä, että sanoo suoraan mitä ajattelee. Siinäpä meille aikuisille miettimistä, kun pieni ihminen pystyy sanomaan samassa lauseessa vihaavansa ja rakastavansa. Ja tarkoittaa sitä. Se kai se sitä aitoutta on, miksi esittää, jos tuntuu siltä että vihaa, tai rakastaa, kuitenkin.
Ajatus tähän tekstiin heräsi puhelusta anopin kanssa, ja läheisten tapaamisesta, kun aikaa edellisestä kerrasta, molemmissa tapauksissa, oli kulunut jo liikaa. Hetkinen joutavien puhumista, asiasta ja asian vierestä sekä lämpöisiä ajatuksia ja tunne siitä, että molemmin puolin ollaan tärkeitä muistutti elämästä ja sen merkityksestä. Tuli hyvä olla.
En todellakaan ole malliesimerkki mistään, ja eniten hävettää se, että unohdun välillä pyörimään omassa arjessani ja yhteydenpito jää vähälle ihmisten kanssa joiden kuulumisia haluaisi kuulla ja joita tahtoisi nähdä. Mutta,ei huolta, koska puutteet on tiedostettu ja niitä on pyrkimys välillä korjatakin! Yhteydenpito ja arki tuntuu joskus olevan vain niin eri sfääreissä, että kaikki jää puolitiehen. Anteeksi siitä.
Siispä, ystäväni, jos et ensi joulunakaan saa minulta korttia, uskothan että se oli ajatuksissa jo juhannuksena. Joulukuun puolivälissä on jo paniikki ja häpeä, ja ajatuksissa toive siitä, että tiedät miten kovasti välitän. Jos vastaan viikon myöhässä viestiin niin se ei tarkoita ettenkö silti ajattelisi pienen novellin verran tarinaa ja kuulumisia joita haluaisin kuulla ja joista kertoa. Silti, jokainen kerta kun ne kuulumiset vaihdetaan, kun tavataan, kun nauretaan tai itketään, istutaan alas tai melkein vauhdissa halataan olet kultaa kalliimpi minulle.Ja se on paljon ihmiseltä, joka toivoo lottovoittoa joka kesäsunnuntai, aina kuitenkaan lottoamatta ;)
Rakkaat ihmiset, läheiset, ystävät. Kiitos kun olette olemassa.
Täällä kirjoittaa miljonääri.
Olen siunattu hienoilla ihmisillä, mahtavilla tuttavuuksilla, parhailla ystävillä ja rakkaimmista rakkaimmilla. Enemmän jos saisi niin menisi öykkäröinnin puolelle. Minulla on ollut onnea enemmän kuin voi edes kuvitella olevan. Miten monet hienot hetket, maailmanparantamiset tai elämän päähänpotkimiset sitä on saanut jaettua ja puolitettua. On saanut olla kertojana ja kuulijana. On ollut niitä ihmisiä jotka ovat halunneet kuulla tai kertoa. Ei kaikilla ole.
Osaisikin kertoa jokainen kerta sen miten tärkeitä nuo hetket ovat. Siihen olenkin nykyisin pyrkinyt että sanoisin, tai näyttäisin, miten paljon joku ihminen merkitsi juuri siinä, olemalla lähellä, olemalla ystävä. Osaisi arvostaa jokaista hetkeä enemmän.
Ystävyys ja lähellä oleminen voi olla myös sitä, että sanoo suoraan mitä ajattelee. Siinäpä meille aikuisille miettimistä, kun pieni ihminen pystyy sanomaan samassa lauseessa vihaavansa ja rakastavansa. Ja tarkoittaa sitä. Se kai se sitä aitoutta on, miksi esittää, jos tuntuu siltä että vihaa, tai rakastaa, kuitenkin.
Ajatus tähän tekstiin heräsi puhelusta anopin kanssa, ja läheisten tapaamisesta, kun aikaa edellisestä kerrasta, molemmissa tapauksissa, oli kulunut jo liikaa. Hetkinen joutavien puhumista, asiasta ja asian vierestä sekä lämpöisiä ajatuksia ja tunne siitä, että molemmin puolin ollaan tärkeitä muistutti elämästä ja sen merkityksestä. Tuli hyvä olla.
En todellakaan ole malliesimerkki mistään, ja eniten hävettää se, että unohdun välillä pyörimään omassa arjessani ja yhteydenpito jää vähälle ihmisten kanssa joiden kuulumisia haluaisi kuulla ja joita tahtoisi nähdä. Mutta,ei huolta, koska puutteet on tiedostettu ja niitä on pyrkimys välillä korjatakin! Yhteydenpito ja arki tuntuu joskus olevan vain niin eri sfääreissä, että kaikki jää puolitiehen. Anteeksi siitä.
Siispä, ystäväni, jos et ensi joulunakaan saa minulta korttia, uskothan että se oli ajatuksissa jo juhannuksena. Joulukuun puolivälissä on jo paniikki ja häpeä, ja ajatuksissa toive siitä, että tiedät miten kovasti välitän. Jos vastaan viikon myöhässä viestiin niin se ei tarkoita ettenkö silti ajattelisi pienen novellin verran tarinaa ja kuulumisia joita haluaisin kuulla ja joista kertoa. Silti, jokainen kerta kun ne kuulumiset vaihdetaan, kun tavataan, kun nauretaan tai itketään, istutaan alas tai melkein vauhdissa halataan olet kultaa kalliimpi minulle.Ja se on paljon ihmiseltä, joka toivoo lottovoittoa joka kesäsunnuntai, aina kuitenkaan lottoamatta ;)
Rakkaat ihmiset, läheiset, ystävät. Kiitos kun olette olemassa.
Kommentit
Lähetä kommentti