Hulluutta pöytälaatikkorunoina.

Sanot että silmäni sädehtivät,mutta tietäisitpä. 

Hullunkiilto silmissä tuijotan ulos.

Olen kuin raamatusta se kumiseva vaski, helisevä symbaali, vaikka rakkautta on sydämeni täynnä. 

Tihkuu ulos ihosta

pisaroina lähtösi jälkeen valuu pitkin nahkaani. 

Olen hulluna sinusta ja ajatuksistani. 

Yliajattelijan viimeinen tuomio on nääntyä. Liika on aina liikaa.

Sammutan silmieni tuikkeen, väkisin väännän katkaisijaa.

Kell' onni on se onnen kätkeköön on opetettu. 

Kukapa tajuaisi enää miten minussa kuohuu. 

Sisälläni, myrsky.

Sinun silmäsi

nahkassani 

katseesi jäljet

miten osaakaan jäinensini polttaa kuumasti. 

En toivu tästä koskaan, en pääse hukkumatta kuohuista. 

En tiedä enää tahdonko 

rannalle

 rapakivelle

värjöttelemään.

 Mene 

 häivy 

älä vielä.

Rauhoita ensin sydämeni pauke, hakkaa piru itsensä ulos muuten.

https://m.youtube.com/watch?v=vhqxgrJpU4Q