Esitetty onnellisuus on suurin suru.

Vuosi on mennyt niin, etten ole oikein onnellisuutta tuonut esille.. olen pelännyt näyttää mitään, etten esittäisi. Suru sielussa on ollut iso, itse aiheutettu kai ja haavoja olen voidellut salvoin ja peitellyt laastarein ja kulkenut oman elämäni opinpolkua astuen välillä polulta harhaan.

Jos virheitä tekevä ihminen on aito, olen kai aidoimmasta päästä. Olen epäonnistumisen mestari kaikessa, luullut tekeväni hyvää ja kuitenkin sitten tahattomasti päätynyt aiheuttamaan pahaa. Olen taas eräänlaisessa pisteessä aikajanallani. Pohtimassa hyvää ja huonoa. Hakemassa sieluuni joulumieltä, kenties pysyvää ja kestävää.

Olen kirjoittanut blogia eräänlaisena pelastuskeinona, tuonut esille epätäydellisyyteni ja koittanut nähdä hetkissä aina jotain hyvää.. Olen miettinyt osaako ihminen kuitenkaan aidosti edes kaikkea tuoda esille, vai saako sen tarinan kirjoitettuna kuulostamaan jotenkin hienommalta tai mielistelevämmältä kuin se olisikaan. En halua mielistellä, enkä halua koristella omaa olemustani. Olen aika koruton ihminen tänä päivänä. Haluan vain välttää, olla minä.

Olen kuitenkin kokenut lukuisia onnenhetkiä tämän vuoden aikana. Hyvää ja kaunista. Kiitos niistä. Olen tullut paremmaksi ihmiseksi kaikessa epätäydellisyydessäni ja tekemissäni virheissä. Olen siitä enemmän kuin kiitollinen. Mutta kesken, sitähän minä olen. Pohtinut kuitenkin enemmän hyvää ja pahaa sekä oikeaa että väärää, kuin koskaan aiemmin, ollut helpottunut siitä, että ehkä jonain päivänä kaikki on taas hyvin. Kunnossa. Tärkeintä on etten enää syytä toista ihmistä, vaan olen itse tekojeni syy ja seuraus. Kiitos rakkaat tästä vuodesta ja matkaseurastanne, matka jatkuu.

Pienet ihmiset pohtivat aamulla kalenteriluukkua avatessa että jouluun on enää 9 päivää. Nuorimmainen oli tyhjentänyt kaikki suklaat jo luukkujen takaa, joita nyt aukaisi näön vuoksi... vähän tuntui harmittavan, vaikka tiesi omaa syytä tilanteen olevan ja sen hyväksyi, hammasta purren. Välillä pitää sitä hammasta purra, tajuta hölmöytensä, nostaa takinkaulukset ja sipaista olkapäiltä tomut. Pitää harmitella, ja hyväksyä. Pyytää anteeksi, aidosti, sitä tarkoittaen. Korjata tapansa. Jos se ei riitä, ei se ole kenenkään syy. Jokainen meistä valitsee määränpäänsä. Ensi joulun suklaakalenteri on vielä avaamatta. Elämässä huominen elämättä. Esittäen ei onnea tavoita, elämällä oikein kyllä.

Hyvää ja rauhallista joulunaikaa.