Happiness is not a destination, it is a way of life!
Ole onnellinen!
Haluaisin olla! Riippumattoman onnellinen. Silti monet ihmiset vaikuttavat
minuun teoillaan tai sanoillaan, odotuksillaan. Pitäisi olla riippumaton mutta
samalla on jotenkin toisten ohjailtavissa. Ei sen niin pitänyt mennä. Silti se
on aina niin mennyt. Olen ollut aina tunteiden vietävissä. Mennyt
huumaantuneena ja päätä pahkaa eteenpäin.
Ehkä se olisi tapa elää edelleen, elää oikein, olla niin kuin minä olen,
mutta nyt asettelen jarruja ja esteitä matkalleni. Minutkin on laitettu
ruotuun, opetettu elämään, normien mukaan. Ei ole toki enää kyse pelkästään minusta. Olen vastuussa muistakin. Olen myös pettynyt
jotenkin liikaa niihin tunteisiin. Tunteet ovat tuoneet minut tähän pisteeseen.
Tässä pisteessä ei ole hyvä olla. Epäilen liikaa, kaikkea.
Mutta on minulla on haave. Pitäisi jaksaa haaveilla, aina vaan. Haaveeni on vaatimaton, mutta tärkeä. Haluan elää itseni näköistä elämää. Sitähän kaikki kai haluavat. Minun haaveiden elämä ei ole rikasta, eikä sen todellakaan tarvitse olla helppoa. Elämäni on kuitenkin sujuvaa. Semmoisen elämän ympärille voi kerääntyä ja siinä elämässä viihtyy. Se ravistelee laiskoina kesäaamuina ja kietoo jalat villasukkiin pakkasten paukkuessa. Se elämä ymmärtää ja antaa tilaa. Siinä elämässä kelpaan tällaisena, minuna. Hankalana, liian avoimena ja toisinaan sekä liian kilttinä että yliärhäkkänä omana itsenäni. Siinä elämässä ei ole väliä miltä näytän tai mitä minusta ajatellaan. En välitä huomisesta enkä enää murehdi mennyttä. Siinä hetkessä, siinä pisteessä olen onnellinen.
Istun tässä
ja mietin onnellisuutta. Sateinen ja hieman masentava keli ulkona laittaa kirjoittamaan. Jokainen hetki minkä uskallan elää ja tuntea, ilman rajoituksia,
tekee minusta onnellisen. Jokainen hetki
milloin rohkenen kohdata pelkoni ja lopettaa miellyttämisen tekee minusta
paremman ihmisen.
Hei menneisyys, jää
hyvästi. En polta siltoja, mutta en jaksa enää kulkea samoja polkuja, toisten
teitä, tallattuja unelmia. Hei tulevaisuus, älä pidä kiirettä, älä vaadi, äläkä
odota minulta liikaa. Petyt minuun muuten liian nopeasti, odottaessasi, ennen
kuin olen päässyt edes matkassani alkuun. Olen kuitenkin tulossa, luota siihen. Tässä ja nyt on kuitenkin minun elämäni totuus
ja tehtävä. Avaan silmäni ja aloitan matkani välittämättä puitteista ja
ongelmista, ja yritän katsoa läpi hankaluuksien, kenties löytää niihin
ratkaisuja. Se mitä ei voi ratkaista, on syytä unohtaa. Ei aina kannata tehdä samoja virheitä.
Olen viettänyt ison
osan elämästäni koittaen mennä läpi harmaan kiven. Iskenyt päätäni siihen, kuin seinään. Ei se murene, perkele. Kierrän
sen ensi kerralla ja jatkan vihellellen polkuni tallaamista. Onnellisuus ei ole
määränpää, se minunkin pitäisi jo tajuta. Se on tapa elää.
Kommentit
Lähetä kommentti