Piiskahäntä piiskahäntä... Hyvää matkaa rakas.

Siinä sinä pötkötät, poissaolevana sängyllä, et havahdu kuin vasta ihan lähellä, kun kosketan sinua. Silmäsi ovat jo haalistuneet ja olemuksesi väsynyt. Yhteisiä vuosia on takana lukuisia, tulevia ei enää laisinkaan. Olen tehnyt puolestasi päätöksen, jonka luulisi helpottavan sinua, mutta joka nakertaa minua vielä kamalasti. Itken.

Olet iso ja kaunis koira, ja olit aina arvokas ja iloinen. Arvokkuutesi haluan tällä päätökselläni säilyttää ja saattaa sinut rinnalla kulkien viimeiselle matkallesi.

"Piiskahäntä piiskahäntä" sanottiin ja sait mahdottoman hepulikohtauksen lattialla, juoksit taloa ympäri ja höpsöttelit iloisesti nauraen. Sitä teit, nauroit, vaikka sanoimmekin että "irvistä Sasu, irvistä",  ja sinua nauratti vain niin kovin.
Enää et ole jaksanut nauraa niin paljon, välillä hieman yrität. Minun on ikävä sinun iloisuuttasi. Siksi tiedän että sinun aikasi on  nyt mennä niille vihreämmille niityille, juoksemaan ja kaivamaan kukat kukkapenkeistä. Muistatko miten ärsytit minua sillä ainaisella kukkien kaivamisella. Äsähdin monet kerrat että itsellesikö kuoppaa kaivat, liljojen pötkötellessä nurmikolla ja sinun pötköttäessä siinä kukkapenkissä. Hupsu.

Olit vahinkopentueesta, mutta rakastavasta kodista, ja otin sinut ilolla itselleni. Tulit pentuaitauksen reunalle nauraen ja touhuten ja valitsit minut. Olit kaunis valkoinen laiheliini harmain merkein, eikä kukaan sitä pientä rimpulajalkaa katsoessa olisi voinut kuvitella sitä miten kaunis hulmuava turkkinen tyttönen sinusta tulisikaan. Olit vallaton. Valloitit minun sydämen.

Elit elämässäni, sen eri vaiheet mukana kulkien ja ymmärtäen. Sinusta tuli vinttikoira, joka lenkkeili irti. Se kummastutti kaupungissa liikkujia. Vanhoilla päivilläsi otit omia oikeuksia ja lenkkeilit yksin, ilman lupaa. Et koskaan ollut ilkeä, et koskaan äksynnyt joutavia. Olit aina liian arvokas ja ylhäinen sellaiseen.

Ihmislapset, minun pienet poikani otit elämääsi yhtä lailla arvostaen. Luotit heihin, kuten luotit minuun, etkä viitsinyt väistää pientä sinistä potkumopoa ja sen kuskia. Tiesit ettei se pieni poika aja päällesi. Hän oli sinun ihmisiä. Toisen pienen pojan haistelit varovasti kun toin hänet kotiin ja lähellesi, kuin tuo jupikka olisi rikki mennyt. Et nuollut vaan varovasti nuuskutit ja hyvien varoen liikuit heidän lähellään aina, ettet vain ison koiran elkein olisi heitä kaatanut tai satuttanut.
Kissoja sinä välillä komensit. Kukaan kissa ei koskaan saanut sinua komentaa. Joku roti se piti vinttikoirallakin olla.

Kaunis ja ylväs borzoi-tyttöni. Hyvää matkaa sinulle tänään! Kun pääset perille, niin etsi Sulo-kissa kaveriksi ja komenna häntä hieman. Moikkaa sitä vanhaa Mira-sakemannia, joka sinulle ensimmäisiä hetkiä elämässäsi opetti koirakaverina ja kerro heille mammalta terkut. Myö nähdään vielä! Minun on sinua jo nyt ikävä.