Ote vieraskirjasta.
Erilaisuus on rikkautta, selitän suuttuneelle pojalleni, jolle on tuossa mielentilassa aivan turha yrittää selittää mitään. Aikataulujen merkitys indonesialaisten ja suomalaisten poikien välillä on meidän tapauksessamme valtava. Aikataulufriikki-esikoiseni ei voi sietää myöhästymistä ja ihastuttavat vieraamme eivät pidä kiirettä aamutohinoissaan. Nuorempi poikanikin vaikuttaa jo todella särmältä ja ajassa pysyvältä vaikka hänen kanssaan olen tuskaillut lukuisat aamut ennen tätä. Kellon lyödessä liikaa vanhempi poikani polttaa hihansa.
Olemme olleet pienellä matkalla toiseen kulttuuriin kodissamme, Pohjois-Karjalan syrjäkylällä, kahden indonesialaisen vaihto-oppilaan kautta. Ainutkertainen kokemus on tullut mahdolliseksi koulujen välisen vaihdon kautta. Parin viikon ajan lapsille on suunniteltu monipuolista ja mielenkiintoista ohjelmaa ja vieraat viettävät arkea isäntäperheiden kotona tutustuen samalla suomalaiseen elämäntyyliin. Alkuhuuman haihduttua, joka kestää muuten todella vähän noin kymmenenvuotiailla kavereilla, olemme kohdanneet ilon ja naurun lisäksi itkua ja hammastenkiristystä. Aikataulujen lisäksi jalkapallo on saanut aikaan sekä iloa että raastavaa tuskaa.
Pojallani on äärimmäisen vahva kilpailuvietti ja futismatsi Suomi vs. Indonesia ei yhteisen kielen puuttumisen takia ole kaunista katseltavaa, kun vastapuolella on toinen samanlaisin luonteenpiirtein omistettu. Turha on mutsin huutaa, että leikkimielellä tässä pelataan, hey c´mon boys, kun tunnelma kiristyy äärimmilleen ja ärräpäät lentää pitkin pitäjää ja hämmentyneen näköinen vieras keskeyttää voitontuuletuksensa. Kaksi erilaista lasta selittää tapahtunutta, toinen rauhallisesti tilannetta avaten ja toinen tyylilleen uskollisena käsillään ilmaa huitoen ja huutaen, kun kaksi muuta selkeästi leppoisempaa kaveria seuraa tilannetta taustalla. *Huokaus*
Meillä on kunnia saada toimia isäntäperheenä Indonesiasta kotoisin oleville poikalapsille. Tässä lauseessa ei ole hitustakaan sarkasmia, vaikka sen tähän väliin laitankin. Tulemme ikävöimään näitä kahta!
Vieraamme ovat äärimmäisen kohteliaita ja ihmettelevät poikani keskusteluyhteyttä äitinsä kanssa. He eivät huuda vanhemmilleen, kertoo kohtelias 10-vuotias, jonka tulkatessani pian 10-vuotias poikani vastaa "ja paskat!". On kieltämättä pari kertaa surissut päässä näitä selkkauksia selvitellessä... "Paskat tarkoittaa ikävää asiaa", en suosittele opettelemaan, jatkan tulkkausta kysyttäessä eteenpäin.
Kulttuurien väliset erot ovat kuitenkin melkoisen pieniä kun kyseessä ovat pienet pojat. Vaatteet ja tavarat tippuvat käsistä tyylikkäästi ja jäävät paikalleen kunnes äitihahmo siirtää ne muualle tai komentaa siirtämään. Komentamiseen reagoidaan yhtä nopeasti. Lie enemmän merkitystä näissä asioissa sukupuolella kuin maalla. Yellow water -vitsit naurattaa jokaista pikkupoikaa yhtä kovasti ja puhelimesta löytyy samoja pelejä ja sitä tuijotetaan yhtä intensiivisesti. Yhteinen pelituokio Fifan parissa ei tarvitse kieltä.
Toisen ihmisen erilaisuuden arvostamista opetellaan askel askeleelta. Alkuun hurjan pelottaviksi koetut koiramme eivät enää parin viikon asettumisen jälkeen nostata kenenkään verenpainetta. Pientä leikkimielistä naljailua on aistittavissa, tönimistä mukavalla tavalla ja nyrkkien kopauttamista yhteen.
Onneksi matka on kestänyt kaksi viikkoa, eikä jäänyt vain viikkoon.
Pienin porukasta, ekaluokkalainen, on ollut koko reissun ajan hyvin avoimena ja yllättävän positiivisella asenteella, vaikka hän on normaalisti perheemme tuli ja tappura. Hänen keskusteluaan toisen indonesialaisen pojan kanssa aloinkin kuuntelemaan eilen illalla ja lähes liikutuin hänen taidoistaan. Sujuvasti tuo pian 7-vuotias kysyi ja vastaili kysymyksiin englanniksi. Uskomatonta lapsilla maasta riippumatta on sekä oppiminen että kyky asettua halutessaan toisen asemaan. Heistä tulisi meidän aikuisten ottaa oppia, kun ensi kerran mietimme ettemme osaa tai pysty.
Varmasti pystyt. Ekaluokkalainenkin pystyy.
Rakastan vieraita kulttuureita ja kieliä, olen kiinnostunut kuulemaan ja kokemaan uutta. Samaa innostusta ja halua toivon poikieni saavan tästä kokemuksesta ja mahdollisuudesta. Kaiken ei tarvitse olla ruusuilla tanssimista ja mukavaa, mutta kyky hyväksyä ja oppia ymmärtämään on kultaa kalliimpaa. Kyky antaa ja pyytää anteeksi sekä taito nähdä merkitykset ratkaisee monta asiaa. Olemme taas paljon rikkaampia elämänkokemusten valuuttaa laskiessa. Kiitos siitä.
Joku viisas on sanonut seuraavaa ja tämän allekirjoitan: "Experiencing different cultures is one of the best things a human being can do. It puts your whole world into perspective."
Olemme olleet pienellä matkalla toiseen kulttuuriin kodissamme, Pohjois-Karjalan syrjäkylällä, kahden indonesialaisen vaihto-oppilaan kautta. Ainutkertainen kokemus on tullut mahdolliseksi koulujen välisen vaihdon kautta. Parin viikon ajan lapsille on suunniteltu monipuolista ja mielenkiintoista ohjelmaa ja vieraat viettävät arkea isäntäperheiden kotona tutustuen samalla suomalaiseen elämäntyyliin. Alkuhuuman haihduttua, joka kestää muuten todella vähän noin kymmenenvuotiailla kavereilla, olemme kohdanneet ilon ja naurun lisäksi itkua ja hammastenkiristystä. Aikataulujen lisäksi jalkapallo on saanut aikaan sekä iloa että raastavaa tuskaa.
Pojallani on äärimmäisen vahva kilpailuvietti ja futismatsi Suomi vs. Indonesia ei yhteisen kielen puuttumisen takia ole kaunista katseltavaa, kun vastapuolella on toinen samanlaisin luonteenpiirtein omistettu. Turha on mutsin huutaa, että leikkimielellä tässä pelataan, hey c´mon boys, kun tunnelma kiristyy äärimmilleen ja ärräpäät lentää pitkin pitäjää ja hämmentyneen näköinen vieras keskeyttää voitontuuletuksensa. Kaksi erilaista lasta selittää tapahtunutta, toinen rauhallisesti tilannetta avaten ja toinen tyylilleen uskollisena käsillään ilmaa huitoen ja huutaen, kun kaksi muuta selkeästi leppoisempaa kaveria seuraa tilannetta taustalla. *Huokaus*
Meillä on kunnia saada toimia isäntäperheenä Indonesiasta kotoisin oleville poikalapsille. Tässä lauseessa ei ole hitustakaan sarkasmia, vaikka sen tähän väliin laitankin. Tulemme ikävöimään näitä kahta!
Vieraamme ovat äärimmäisen kohteliaita ja ihmettelevät poikani keskusteluyhteyttä äitinsä kanssa. He eivät huuda vanhemmilleen, kertoo kohtelias 10-vuotias, jonka tulkatessani pian 10-vuotias poikani vastaa "ja paskat!". On kieltämättä pari kertaa surissut päässä näitä selkkauksia selvitellessä... "Paskat tarkoittaa ikävää asiaa", en suosittele opettelemaan, jatkan tulkkausta kysyttäessä eteenpäin.
Kulttuurien väliset erot ovat kuitenkin melkoisen pieniä kun kyseessä ovat pienet pojat. Vaatteet ja tavarat tippuvat käsistä tyylikkäästi ja jäävät paikalleen kunnes äitihahmo siirtää ne muualle tai komentaa siirtämään. Komentamiseen reagoidaan yhtä nopeasti. Lie enemmän merkitystä näissä asioissa sukupuolella kuin maalla. Yellow water -vitsit naurattaa jokaista pikkupoikaa yhtä kovasti ja puhelimesta löytyy samoja pelejä ja sitä tuijotetaan yhtä intensiivisesti. Yhteinen pelituokio Fifan parissa ei tarvitse kieltä.
Toisen ihmisen erilaisuuden arvostamista opetellaan askel askeleelta. Alkuun hurjan pelottaviksi koetut koiramme eivät enää parin viikon asettumisen jälkeen nostata kenenkään verenpainetta. Pientä leikkimielistä naljailua on aistittavissa, tönimistä mukavalla tavalla ja nyrkkien kopauttamista yhteen.
Onneksi matka on kestänyt kaksi viikkoa, eikä jäänyt vain viikkoon.
Pienin porukasta, ekaluokkalainen, on ollut koko reissun ajan hyvin avoimena ja yllättävän positiivisella asenteella, vaikka hän on normaalisti perheemme tuli ja tappura. Hänen keskusteluaan toisen indonesialaisen pojan kanssa aloinkin kuuntelemaan eilen illalla ja lähes liikutuin hänen taidoistaan. Sujuvasti tuo pian 7-vuotias kysyi ja vastaili kysymyksiin englanniksi. Uskomatonta lapsilla maasta riippumatta on sekä oppiminen että kyky asettua halutessaan toisen asemaan. Heistä tulisi meidän aikuisten ottaa oppia, kun ensi kerran mietimme ettemme osaa tai pysty.
Varmasti pystyt. Ekaluokkalainenkin pystyy.
Rakastan vieraita kulttuureita ja kieliä, olen kiinnostunut kuulemaan ja kokemaan uutta. Samaa innostusta ja halua toivon poikieni saavan tästä kokemuksesta ja mahdollisuudesta. Kaiken ei tarvitse olla ruusuilla tanssimista ja mukavaa, mutta kyky hyväksyä ja oppia ymmärtämään on kultaa kalliimpaa. Kyky antaa ja pyytää anteeksi sekä taito nähdä merkitykset ratkaisee monta asiaa. Olemme taas paljon rikkaampia elämänkokemusten valuuttaa laskiessa. Kiitos siitä.
Joku viisas on sanonut seuraavaa ja tämän allekirjoitan: "Experiencing different cultures is one of the best things a human being can do. It puts your whole world into perspective."
Kommentit
Lähetä kommentti