Odottavan aika on pitkä.
Kirjoitan harmistuneen, huolestuneen ja pettyneen odottajan kirjoituksen. Märehdin asioita kotosalla ja jaan harmituksen muillekin. Sehän puolittuu sanotaan.
Kontrollikäynti äippäpolilla pysäytti minun liikkeen. Minut määrättiin vuodelepoon. Itku tuli asiasta, jota osasin jo pelätä aiemmista kokemuksista johtuen, mutta toki toivoin toista. Sain kahden lääkärin luvan tulla viikoksi kotiin, mutta olla liikkumatta. Vessassa ja suihkussa onnistuu käydä. Kylläpä taas kaatui paljon samalla puolison ja muiden niskaan. Veljeni lupasi tulla auttamaan miestäni remontissa, muutto olisi jo kahden viikon päästä. Mies koitti naurattaa viisastelemalla, että siellä on ULLATUS kun hän yksin pääsee remonteeraamaan ja muuttamaan.
Aina jaksaa olla semmoinen valoihminen. Onneksi <3
Hevosen hoito jää muille. Koirat saavat vierihoitoa, mutta eivätpä muuta. Seksi ja saunakin on kieltolistalla. Masentavan olon iski.
Olen maannut kolme tuntia ja tympii jo nyt. Onneksi saan kuitenkin olla kotona. Ensi viikolla jään sairaalaan, jos tilanne on huonontunut. Pidetään peukkuja ettei niin ole. Seitsemän pitkää viikkoa olisi vauvan hyvä masussa jaksella.
Vauvalla on kaikki kivasti. Se on toki tärkeintä, pysyisikin siellä missä on hyvä lämmin olla. Vettä ympärillä ja liikkuu hyvin. Minäkin olen perusterve muuten. Mielikin ollut virkeä. Ihanteelliset verenpaineet, sokeriarvot oli kunnossa, painonnousua tullut vain 5kg. Olin toki ylipainoinen valmiiksi tällä kertaa, mutta aiemmin tässä vaiheessa painoa oli tullut jo 15kg.. Lapsi kasvaa viikkoa isompana johtuen varmasti sekä äidin että isän geeneistä. Ei ihan sirorakenteisimpia olla kumpikaan.
Ystävä laittoi viestin "Kaikki menee hyvin, ei sinun kroppa petä tälläkään kertaa". Toivon niin. Toinen ystävä soitti yllättäen. Ihan kuin tietäisivät mokomat, miten tärkeitä hetkiä nämä oli jakaa vaikka ensin ajattelin muurautua peittojen väliin. Hänen kanssaan puhuttiin kaiken ennalta-arvaamattomuudesta. Kokenut itsekin melkoisen raskaus- ja vauva-arkiajan. Onneksi on tietynlaista vertaistukea kelle voivotella asiaa. Siskontyttö käski lukemaan ja nettishoppaamaan.. heh, kalliiksi mahtaa tulla tämä lepo. Loppujen lopuksi 7 viikkoa on lyhyt aika elämässä totesi eräs läheinen. Niin se on.
On mulla onneksi työkone vieressä ja hyvät tekijät töissä. Se huoli poissa. Oman liikkeen pysäyttäminen on vain hankalaa. Etenkin kun on semmoista ikiliikkujan vikaa.
Hienoa lienee se, ettei kotiväki kuule mäkätystä siivoamisista tms. Saavat miehet rentoutua kerrankin kun en ole kokoajan paikkoja oikomassa ja imuria huudattamassa. Tai mistäpä tuota tietää miten hankalaksi heittäydyn. Helppoa on myös se, että pojat on nyt isoja. Viimeksi odottaessa esikoinen oli vielä niin pieni ja harmitti itseäni se, etten voinut heittäytyä puuhaamaan mitään. Nyt taitavat olla enemmän avuksi minulle, seuraa heistä on ainakin. Tulisivatkin äkkiä koulusta viereen makoilemaan.
Ja hei, Äitiyspakkaus on tullut matkahuoltoon, kyllä tää odotus tällä tavalla hyvinkin konkreettiseksi tulee. Kiva päästä hipistelemään sisältöä. Saa nähdä, onko kovin muuttunut kahdeksassa vuodessa. Odotus ei muuten ole näköjään muuttunut, odottajan aika tuntuu yhtä pitkältä.
Kontrollikäynti äippäpolilla pysäytti minun liikkeen. Minut määrättiin vuodelepoon. Itku tuli asiasta, jota osasin jo pelätä aiemmista kokemuksista johtuen, mutta toki toivoin toista. Sain kahden lääkärin luvan tulla viikoksi kotiin, mutta olla liikkumatta. Vessassa ja suihkussa onnistuu käydä. Kylläpä taas kaatui paljon samalla puolison ja muiden niskaan. Veljeni lupasi tulla auttamaan miestäni remontissa, muutto olisi jo kahden viikon päästä. Mies koitti naurattaa viisastelemalla, että siellä on ULLATUS kun hän yksin pääsee remonteeraamaan ja muuttamaan.
Aina jaksaa olla semmoinen valoihminen. Onneksi <3
Hevosen hoito jää muille. Koirat saavat vierihoitoa, mutta eivätpä muuta. Seksi ja saunakin on kieltolistalla. Masentavan olon iski.
Olen maannut kolme tuntia ja tympii jo nyt. Onneksi saan kuitenkin olla kotona. Ensi viikolla jään sairaalaan, jos tilanne on huonontunut. Pidetään peukkuja ettei niin ole. Seitsemän pitkää viikkoa olisi vauvan hyvä masussa jaksella.
Vauvalla on kaikki kivasti. Se on toki tärkeintä, pysyisikin siellä missä on hyvä lämmin olla. Vettä ympärillä ja liikkuu hyvin. Minäkin olen perusterve muuten. Mielikin ollut virkeä. Ihanteelliset verenpaineet, sokeriarvot oli kunnossa, painonnousua tullut vain 5kg. Olin toki ylipainoinen valmiiksi tällä kertaa, mutta aiemmin tässä vaiheessa painoa oli tullut jo 15kg.. Lapsi kasvaa viikkoa isompana johtuen varmasti sekä äidin että isän geeneistä. Ei ihan sirorakenteisimpia olla kumpikaan.
Ystävä laittoi viestin "Kaikki menee hyvin, ei sinun kroppa petä tälläkään kertaa". Toivon niin. Toinen ystävä soitti yllättäen. Ihan kuin tietäisivät mokomat, miten tärkeitä hetkiä nämä oli jakaa vaikka ensin ajattelin muurautua peittojen väliin. Hänen kanssaan puhuttiin kaiken ennalta-arvaamattomuudesta. Kokenut itsekin melkoisen raskaus- ja vauva-arkiajan. Onneksi on tietynlaista vertaistukea kelle voivotella asiaa. Siskontyttö käski lukemaan ja nettishoppaamaan.. heh, kalliiksi mahtaa tulla tämä lepo. Loppujen lopuksi 7 viikkoa on lyhyt aika elämässä totesi eräs läheinen. Niin se on.
On mulla onneksi työkone vieressä ja hyvät tekijät töissä. Se huoli poissa. Oman liikkeen pysäyttäminen on vain hankalaa. Etenkin kun on semmoista ikiliikkujan vikaa.
Hienoa lienee se, ettei kotiväki kuule mäkätystä siivoamisista tms. Saavat miehet rentoutua kerrankin kun en ole kokoajan paikkoja oikomassa ja imuria huudattamassa. Tai mistäpä tuota tietää miten hankalaksi heittäydyn. Helppoa on myös se, että pojat on nyt isoja. Viimeksi odottaessa esikoinen oli vielä niin pieni ja harmitti itseäni se, etten voinut heittäytyä puuhaamaan mitään. Nyt taitavat olla enemmän avuksi minulle, seuraa heistä on ainakin. Tulisivatkin äkkiä koulusta viereen makoilemaan.
Ja hei, Äitiyspakkaus on tullut matkahuoltoon, kyllä tää odotus tällä tavalla hyvinkin konkreettiseksi tulee. Kiva päästä hipistelemään sisältöä. Saa nähdä, onko kovin muuttunut kahdeksassa vuodessa. Odotus ei muuten ole näköjään muuttunut, odottajan aika tuntuu yhtä pitkältä.
Kommentit
Lähetä kommentti