Selviytyjät Suomi- katsaus yhden mutsin arkeen.

Elämme tällä hetkellä äärimmäisen haastavia aikoja ympäri maailman. Päivittäiset rutiinit ovat lähes jokaisen elämässä muuttuneet ja suurimmalla osalla eivät toki hyvään suuntaan. Elämässä vallitsee epätietoisuus, pelko, ja olo on odottava. Itse koen tämän ajan hieman ristiriitaisena omassa elämässäni. Tämä on tuonut minun arkeen myös positiivisia muutoksia.

Viime viikolla oli pikkuneidin 1-vuotisneuvola. Meillä on pieni kylä ja neuvolassa ihana ja tuttu terveydenhoitaja, joka sitten siinä alkutarinoiden jälkeen kysyi lämpimällä ja empaattisella äänellä miten tämä vuosi on meidän perheellä mennyt. Näin mieheni silmissä huutomerkin kaltaisen välähdyksen, ja äänettömät sanat Ou mai gaad, kun hän katsoi minua. Epäilen, että neuvolatäti katui kysymystään vartin avautumiseni jälkeen.

Vuosi on ollut hämmentävä, ihana, sekopäinen, surullinen, kauhistuttava ja äärimmäisen stressaava. Olen ollut välillä varma,että omaan jonkinlaisia supervoimia ja toisessa hetkessä olen pelännyt murentuvani ja flippaavani täysin. Olen poikieni sanoin ragettanut enemmän kuin ikinä; omasta mielestäni huutanut, itkenyt ja ollut täysin tyhjä ja samaan aikaan täynnä rakkautta ja voimia, joita en ole tiennyt olevan olemassakaan. Vaikea raskausaika, ihana ja ennenaikainen tytön syntymä, kauhistuttava teholla vietetty kaksiviikkoinen, lapsen sairausdiagnoosi, äitiyslomalta töihin palaaminen äkillisesti vauvan kanssa, esimiehenä, puolisona ja äitinä toimiminen, talousasioiden selvittely, isän kuolema ja äidin sairastuminen, lasten älytön harrastusrumba, jatkuva huono omatunto omasta hevosesta, koirista, miehestä, lapsista, töistä, kodista. Siinäpä tuota. Menihän se vuosi. Olisi voinut mennä paremminkin.

Neuvolatäti katsoi minua pitkään ja ehdotti ammatti-ihmistä juttuseuraksi. Epäili, että olisin sen tarpeessa. Ajattelin siinä hetkessä, että minun pitäisi alkaa taas kirjoittamaan enemmän. Olisin kirjoittamisen tuottaman oman hetken ja terapian tarpeessa paljon enemmän.

Korona-kaaos on tuonut minun elämään pysähdyksen, jota tarvitsin enemmän kuin mitään. En olisi ikinä osannut ottaa tällä tavalla aikaa olemiseen ja merkityksellisiin asioihin, jos pakonomaista stoppia ei olisi tullut. Mietin välillä miten kauan olisin kestänyt samaa hektistä kilpajuoksua kellon kanssa. Kesäaikaan siirtyminen ei olisi riittänyt.

Kotona vietetty aika on ollut hyvää. Arvostan poikieni harrastuksia, mutta illat ovat olleet nyt vapaita tekemään muuta, kuin istumaan autossa 70 km lähes päivittäin ja viettämään aikaa jäähallilla tai lenkillä. Olemme pelanneet perinteisiä lautapelejä, katsoneet netflix-sarjoja ja tehneet kotitreenejä olohuoneessa ja ulkona sekalaisella seurakunnalla. Sportstracker ainakin ilakoi viikkotavoitteiden täyttyessä! Iltaisin on saunassa ollut aikaa jutella läpi murrosiät ja kivesten karvojen kasvut. Asia, josta tiedän muuten hyvin vähän.

Tyttönen on saanut harjoitella kävelyä rauhassa ja hänelle on luettu kirjoja ja laulettu lauluja. Olen ehtinyt jopa käydä ratsastamassa enemmän kuin koskaan tänä aikana, kun olen hevoseni omistanut.  Työtilanteen muuttumisen takia jouduin nimittäin jäämään oikealle lomalle, jolloin yksikään puhelin ei ole soinut, enkä ole edes vilkaissut läppäriä. Tajusin vasta nyt, etten ollut pitänyt oikeaa lomaa moneen vuoteen.

Nauratti eräänä päivänä, kun avasin työpöydän laatikon ja löysin Huono Äiti-selviytymissuklaalevyn. Suklaalevyllä on tarina. Ennen joulua saimme mehevän rakentavan keskustelun aikaiseksi 18-vuotiaan bonus-poikani kanssa. Keskustelu päättyi anteeksipyyntöihin ja toteamiseen, että ollaan tärkeitä toisillemme. Jouluaattona sain pojalta lahjaksi tuota Huono Äiti-suklaata. Olipa huikea lahja, itketti ja nauratti siinä tovin. Sattui melkoisen osuvasti. Perhe on ainoa asia, jolla loppujen lopuksi on merkitystä. Minulla on onneksi kaikki palaset onneen, isomman kaavan mukaan vielä, kun vain ymmärrän näitä palasia vaalia ja pitää itseni kunnossa niin henkisesti kuin fyysisesti. Selviytymissuklaan pitäisi kuulua jokaisen mutsin työpöydän laatikkoon. Salaa syöden sillä vedetään helposti läpi yksi korona-etäkoulutyöhoitopäivä.

Eihän tämä muuttunut arki toki aina helppoa ole. Ruokaakin on tullut laitettua varmaan enemmän kuin ikinä. Hans Välimäen lahjakkuuden puuttuessa olen huomannut ettei makaronimössö oikein maistu enää kenellekään. Hengissä kuitenkin vielä,  ja ilman ruokamyrkytystä, vuhuu. 

Toivon sinulle, ja itselleni, aurinkoisia ja terveitä päiviä sekä parempaa jatkoa tälle alkaneelle vuodelle. Pidetään toisistamme huolta ja jaksetaan tämä aika isommin flippaamatta. Selviytyjät Suomi-realitysarja menee nimittäin juuri tällä hetkellä sinunkin olohuoneessasi.

P.S. Selviytyjät Suomi on formaattina mielestäni ehdottomasti parempi, kuin vaikkapa Ex On The Beach, jossa epäilen koronan lisäksi olevan riskin muuhunkin tarttuvaan tautiin. Kaikki on toki saatua.