Ääni ratkaisee.

 

 Olen ehdolla Joensuun kuntavaaleissa 2021. Ensimmäistä kertaa jouduin istumaan alas ja miettimään syytä sille, miksi.

Olen uskonut yhteistyöhön, vaikuttamiseen ja sananvapauteen jo 21 vuotta, siitä hetkestä lähtien, kun ensimmäistä kertaa suostuin kuntavaaliehdokkaaksi sitoutumattomana SDP:n riveissä. En tiedä mistä syystä minua kysyttiin mukaan, meitä nuoria lähti eri puolueiden matkaan useampia, ja osalle kuntapolitiikka ja politiikka laajemmin seurasi mukana aikuisuuteen. Sen tiedän, että olen aina uskonut ihmisten tasa-arvoon ja jokaisen henkilön merkityksellisyyteen riippumatta lähtökohdista, koulutuksesta, asemasta, sukupuolesta tai ihonväristä. Olen aina tiennyt sen, että halutessaan, kuka vain voi olla mitä tahansa. Ihmisellä tulee vain olla halu ja tahto tavoitella unelmiaan.

Kunnallisvaaleissa vuonna 2000 enolaisena ehdokkaana ollessani suurimmat vaaliteemani, vaatimattomasti, oli luoda nuorille työpaikkoja ja kannustaa nuoria jatko-opintoihin omaan maakuntaan. Halusin puhua myös paikallisen lukion puolesta. Olin erittäin köyhästä perheestä, jossa isä ja äiti hankkivat minulle opiskeluun tarvittavat kirjat jättämällä yksinkertaisesti muut laskut maksamatta. Ulosottomies kertoi tämän asian seuraavana keväänä. Päästötodistuksessa oli ka 8,9, mutta olin laiska, ja kirjoitin vain M:n paperit. Jos olisin ymmärtänyt vanhempieni teon merkityksen, olisin lukenut L:n paperit. Siitä olen pahoillani vielä vuosikymmenten jälkeen. Tässä hetkessä esillä olevan asian nuo pohdintani toivat mieleen. Toisen asteen maksuttomuus on hyvä asia niille nuorille, joiden opinnot katkeavat kalliiden hankintojen: työvälineiden, oppikirjojen ja alalla vaadittavien työvaatteiden hankintaan.  Tärkeää olisi saada säilytettyä kuitenkin laadukas opetus ja resurssit opettajien osalta.  Liian monta tarinaa olen kuullut siitä, etteivät opettajat ole olleet sovitusti paikalla, etenkään ammatillisissa koulutuksissa, ennen koronaakaan. Syynä on mitä luultavammin olleet resurssivajeet. En olisi koskaan saanut kunnollisia arvosanoja, jos minun olisi pitänyt opiskella yksin teini-ikäisenä. Opettajien tarinat, eläytyminen ja palo opetukseen saivat kiinnostumaan asioista ja aiheista. Enon lukion silloisille opettajille suuri kiitos. Toki en voinut kuvitellakaan ipadeja 17-vuotiaana, kun puhelinkin oli sitä kokoa, ja siitä piti vetää soittaessa vielä antennikin ulos. Maailma muuttuu. Välineillä ei kuitenkaan pelkästään tule tuloksia, ja on ikävää, jos rahat loppuvat laadukkaan opetuksen suhteen välinehankintoihin. Toivottavasti suunta ei ole niin.

Kunnallisvaaleissa tuona Millennium-vuonna, kun maailmanloppu ei tullutkaan, äänesti reilu 3000 enolaista. Sain ääniä sen verran, että minut valittiin myöhemmin teknisen lautakunnan jäseneksi. Pieni kipinä sisällä kuitenkin jäi kytemään, ja opiskellessani kokouskäytäntöjä isojen ihmisten seassa, asioita luultavasti ymmärtämättä, opin varmasti jotain merkittävää. Isoin asia, jonka laitoin merkille oli se, ettei tyhjän puhujista ollut oikein mihinkään. Teot ja käytäntö merkitsivät, ja maalaisjärjen käyttö. Inhimillinen ote, hyvät yhteistyötaidot, järkevää taloudenpitoa unohtamatta johtivat tuloksiin.

Palatakseni tähän vuoteen olen kuitenkin hämilläni. Ehdokkaana minultakin odotetaan jotain kuntavaaliteemaa, tai teemoja, ja koen, että hyvin vahvasti ainakin täällä Joensuun alueella vallitsee vastakkain asettelemisen ilmapiiri.

”Valitse puolesi! Et voi olla demari, koska olet yrittäjä! Persut on sikoja! Vihervasemmisto haisee!  Kommarit hiiteen! Kokoomuksen öykkärit riistää ja kepulaiset kieroilee! Asutko maalla vai kaupungissa? Oletko susityttö vai susivihaaja? Siskosiveljenkaima oli kommari, siitä suvusta ei muuta tule! Kellä tahansa on oikeus haukkua toista ihmistä! Sananvapaus! Olet väärän värinen! Olet lihava ja laiska! Olet sporttinen ja huippu tyyppi! Olet hyvä, kun pidät turpasi kiinni. Säilyttäkää koulu! Tuhotkaa koulu! Ajat iäkkäiden asioita, et arvosta lapsiperheitä. Duunarit, köyhät, sosiaalipummit. Riistäjät! Mummot pois laitoksista. Ei laitoksia kiinni! Laitoksia suljetaan! Homekoulu! Homeeton koulu! Uusi koulu väärässä paikassa! Sananvapautta ei ole, koska olen eri mieltä tuosta asiasta! Kunhan ei vaan kosketa meitä tämäkään asia, niin emme välitä!”

 

Niin, vallitsee ilmapiiri, jossa jokainen ajaa omaa etuaan. Se on inhimillistä ja sallittua tottahan toki, mutta on haastavaa kertoa omia näkökulmia ja valita kuntavaaliteemaa hankkiakseen äänestäjiä. Inhoan tyhjänpuhujia yhä. Tänä päivänä jokainen esittämäsi teema tulisi osata laskea auki ja näyttää toteen jo ennalta, ennen päätöksiä, vaikka tokihan jokainen tietää, ettei kuntapolitiikka toimi yhden ihmisen päätöksillä ja ajatuksilla!  Kokonaisuuden hahmottaminen ja eräänlainen diplomatia on enemmän kuin sallittua, mutta ei kansa tahdo sitä kuulla. Raivohärkämäisesti ajettuja asioita seuraa usein pettymys, jos ne eivät toteudukaan esitettyinä, joten suuta suuremmalla ei kannata lähteä puhumaan. Pettymyksen tunteita ei voi välttää, mutta niiden kokemuksen tuomaa oloa voi halutessaan lieventää jo etukäteen miettimällä vaihtoehtoja a, b ja c.

Menetimme äskettäin puolueemme keskuudesta yhden toverin, joka opetti minulle monta asiaa kuntapolitiikasta, ja olen kiitollinen, että sain tehdä hänen kanssaan töitä erilaisissa yhteisöissä ja yhteistyökuvioissa. Ihmisenä hän opetti sen, ettei ole syytä tuijottaa liikaa mitättömiä yksityiskohtia, mutta on aina tuotava esille tasapuolisuus ja kokonaisuus pienintäkään palasta unohtamatta. Usein myös kuntakokonaisuus muodostuu pienistä, erilaisista ja erikokoisista palasista. Elämä ei ollut hänen silmissään mustavalkoinen, näin koin, ja hän arvosti aina sitä mistä oli lähtenyt ja mitä oli saanut aikaan. Häntä arvostettiin kovin.

Mietin aiemmin, pitäisikö minun vielä vetäytyä pois, vai yrittää vain valita vaihtoehtoja A, B tai C. Kertoa vaikka ihania teemoja suoraan puolueen kirjasta. Siellä on paljon asiaa. Eilen kuitenkin päätin, että nyt tässä, nelikymppisenä naisena, äitinä ja yrittäjänä päätän sitoutua kehittämään aluetta ja maakuntaa omalta osaltani, parhaalla mahdollisella tavalla, oman jaksamiseni puitteissa. Tajusin nimittäin, että olin jotain vaalilupauksia vuodelta 2000 lunastanut. Olin luonut työpaikkoja, ja aiemmassa työssäni kehittänyt aluetta etenkin nuoria silmällä pitäen. Pitkän linjan tekemistä, olkoon, mutta tulipa tehtyä. Jatkan tällä linjalla. Toivottavasti tulokset tulevat nopeammin kuin kahdessa vuosikymmenessä. Arvostan ihmisyyttä taustoista riippumatta, arvostan yhteisöllisyyttä ja alueiden tasa-arvoista kehittämistä talouden sallimissa puitteissa. Uskallan sanoa mielipiteeni tärkeistä asioista enkä lupaa turhia. Lupaukset pitää pystyä näyttämään toteen ja lupausten epäonnistuttua on seistävä pettymyksen paikalla, katse kohti uutta. Uusi ei nimittäin aina ole huono asia.  Uusi vuosi ja uudet kujeet. Ikinä en tule unohtamaan sitä, mistä olen lähtenyt ja mitä polkuja olen kulkenut päästäkseni tälle kohtaa elämäni taipaleella. Seison taas suoran päässä, edessä varmasti lukuisia ylä- ja alamäkiä.

Tervetuloa kuntavaalit 2021. Olen valmis ehdokkaaksi puhumaan maaseutualueiden tasapuolisesta kehittämisestä ja palveluiden monipuolisen ylläpitämisen ja saatavuuden puolesta eri osissa Joensuuta. Olen omilla teoillani ja puheillani tukemassa yrittäjyyttä ja sitä kautta työllistämistä ja pyrin laajentamaan yhteistyöverkostoani entisestään. 

Tärkeimpänä pidän sitä, että olen valmis tekemään yhteistyötä eri puolueiden edustajien kesken, hyvässä hengessä ja toista arvostaen! Hyvällä yhteistyöllä pääsee pitkälle. Onnea ja menestystä kuntavaaleihin 2021. 

ps. Muistathan osaltasi vaikuttaa ja äänestää juuri sinulle oikeaa ehdokasta! Äänelläsi on merkitystä.