Pitele hellästi sitä, jota rakastat.
Rakastaminen ja rakkaus ei aina ole itsestään selvää. Se on monien laulujen, runojen ja elokuvien innoittajana, se repii ja raastaa, täyttää elämän ja tuo merkityksen. Rakkaus arjessa on toisille helppoa, toiset taas taistelevat tietään läpi arjen taistelutantereen ja toiset tämänkin jälkeen nostavat valkoisen lipun luovuttaakseen. Aina se jättää jäljet. Kukaan ei selviä täysin kolhuitta. Muistijälki on ainakin pysyvää.
Rakkaus parisuhteessa on asia jonka eteen on tehtävä töitä. Itsestäänselvyytenä ei toista ihmistä saa koskaan pitää. Toinen kaipaa vakuutteluja rakkaudesta, näyttöjä sen toimivuudesta, kun samalla toinen tyytyy kulkemaan pitkin tasaista tietä, todeten kerran sanoneensa että rakastaa, ja ilmoittaa jos asia muuttuu, niin kuin vanha pohjalainen sanonta kuulunee. Jokaisen erilaisuutta ja kykyä rakastaa pitäisi kuitenkin arvostaa.
Kosketusta vailla voi todentotta vapista. Se voi puristaa elämästä ilon pieninä pisaroina, kunnes jäljelle jää ruttuinen, kuivakka rätti. Ketään ei saisi jättää ilman rakastavaa kosketusta. Hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima, ja kuinka paikkaansa pitävä voi tuo Tabermannin viisas lausahdus ollakaan! Tämä elämä eletään vain kerran ja arvottomaksi ei kenenkään pitäisi itseään kokea. Meissä jokaisessa on niin paljon syitä rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi ettei niitä saa eikä voi vain ohittaa. Kuitata kuin olankohahduksella pois sitä kaipuuta jonka sydän kertoo olevan totuus. Vähätellä itseään, tai yrittää elää elämäänsä odottaen jotakin parempaa, tulevaa. Elämä on tässä, ja nyt. Pitele hellästi sitä jota rakastat, juuri nyt. Näytä rakkautesi ja tunteesi niin hyvin kuin sen osaat ja jos et olevinaan osaa ollenkaan, opettele. Mitä enemmän osaisi tulla puolitiehen vastaan, sitä helpompi olisi matkaa jatkaa eteenpäin.
Parisuhde on mielestäni katsomista yhdessä samaan suuntaan. Se on toisen vilpitöntä rakastamista, se on toisen puutteiden hyväksymistä ja toisen erilaisuuden arvostamista sekä mukana elämistä. Se on hellämielinen ja lohduttava. Se ei kilpaile tai vähättele toista. Se ei rajoita eikä tahdo hallita. Se on sydämen pohjasta rakastamista ja kunnioittamista.Tunteet ja luonne ovat hassu juttu. Ne läikehtivät toisilla laitojen yli, toisilla pysyvät piilossa kokonaan, tai niitä jopa koetetaan tasoitella. Miksi tasoittelisit? Kerro jos ahdistaa, ärsyttää, ilmaise se jos rakastat, vihaat tai himoitset toista. Näytä se jokaisessa hetkessä ja tee elämästäsi matka, jossa toisen erilaisuudet olisivatkin rakennuspalikoita kokonaisuuteen jossa heikkoudetkin tuntuvat vahvuuksilta eivätkä vain kylmä toteama ettei meistä ollutkaan tähän. Ja muista aina: Pitele hellästi sylissäsi sitä, jota rakastat.
Rakkaus parisuhteessa on asia jonka eteen on tehtävä töitä. Itsestäänselvyytenä ei toista ihmistä saa koskaan pitää. Toinen kaipaa vakuutteluja rakkaudesta, näyttöjä sen toimivuudesta, kun samalla toinen tyytyy kulkemaan pitkin tasaista tietä, todeten kerran sanoneensa että rakastaa, ja ilmoittaa jos asia muuttuu, niin kuin vanha pohjalainen sanonta kuulunee. Jokaisen erilaisuutta ja kykyä rakastaa pitäisi kuitenkin arvostaa.
Kosketusta vailla voi todentotta vapista. Se voi puristaa elämästä ilon pieninä pisaroina, kunnes jäljelle jää ruttuinen, kuivakka rätti. Ketään ei saisi jättää ilman rakastavaa kosketusta. Hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima, ja kuinka paikkaansa pitävä voi tuo Tabermannin viisas lausahdus ollakaan! Tämä elämä eletään vain kerran ja arvottomaksi ei kenenkään pitäisi itseään kokea. Meissä jokaisessa on niin paljon syitä rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi ettei niitä saa eikä voi vain ohittaa. Kuitata kuin olankohahduksella pois sitä kaipuuta jonka sydän kertoo olevan totuus. Vähätellä itseään, tai yrittää elää elämäänsä odottaen jotakin parempaa, tulevaa. Elämä on tässä, ja nyt. Pitele hellästi sitä jota rakastat, juuri nyt. Näytä rakkautesi ja tunteesi niin hyvin kuin sen osaat ja jos et olevinaan osaa ollenkaan, opettele. Mitä enemmän osaisi tulla puolitiehen vastaan, sitä helpompi olisi matkaa jatkaa eteenpäin.
Parisuhde on mielestäni katsomista yhdessä samaan suuntaan. Se on toisen vilpitöntä rakastamista, se on toisen puutteiden hyväksymistä ja toisen erilaisuuden arvostamista sekä mukana elämistä. Se on hellämielinen ja lohduttava. Se ei kilpaile tai vähättele toista. Se ei rajoita eikä tahdo hallita. Se on sydämen pohjasta rakastamista ja kunnioittamista.Tunteet ja luonne ovat hassu juttu. Ne läikehtivät toisilla laitojen yli, toisilla pysyvät piilossa kokonaan, tai niitä jopa koetetaan tasoitella. Miksi tasoittelisit? Kerro jos ahdistaa, ärsyttää, ilmaise se jos rakastat, vihaat tai himoitset toista. Näytä se jokaisessa hetkessä ja tee elämästäsi matka, jossa toisen erilaisuudet olisivatkin rakennuspalikoita kokonaisuuteen jossa heikkoudetkin tuntuvat vahvuuksilta eivätkä vain kylmä toteama ettei meistä ollutkaan tähän. Ja muista aina: Pitele hellästi sylissäsi sitä, jota rakastat.
Kommentit
Lähetä kommentti