Family.

Flunssan kourissa on aikaa kirjoitella. Miettiä syntyjä syviä. Ajatuksiini nousi perhe, koska omani on hieman vajaa nyt, rikottu, mutta vielä jotenkin tasapainoinen. Kaikilla se ei toki ole näin.

Ostin pehmosydämen aikoinaan.  Sisustusta samalla, mietin, kun tykkäsin tehdä kotia kauniiksi.  "Family, all because two people fell in love" siinä sydämessä luki. Perhekuvien keskelle sen asettelin, muistuttamaan. Tarkoitin joka sanaa, vain tarkoitusperä katosi.

Perhe on kovan luokan juttu. Hardcorea. Sen rikkominen on mahdotonta jos perustus on kunnossa. Sen perustana on kahden ihmisen yhä jatkuva rakkaus ja huolenpito, kunnioitus. Pelkkä rakastuminen hamassa menneisyydessä harvoin riittää ja sen varaan on turha rakentaa muita kuin pilvilinnoja. Pilvilinnat ovat kuitenkin sitkeitä. Ne auttavat eteenpäin ja niihin jopa uppoaa.  Samaa on rakastumisen tunne yleensäkin. Vain aika näyttää miten rakkautta jaksaa ylläpitää ja vaalia, miten toista pitää sylissä ja helliä. Pitää jaksaa. Eikä se saa tuntua taakalta tai kovalta työltä. Sen pitää olla yhtä helppoa kuin hengittäminen. Tai vaikka se heinänteko. (vaikka näin heinäallergisena olisi fiksua jättää tuo vertauskuva käyttämättä)
Lapset ovat osa perhettä, lapset eivät kuitenkaan tee perhettä, pelkästään lasten takia perhe ei pysy kasassa. Jos pysyy, niin se ei välttämättä ole kaunista ja ihanaa, olkoon vaikka miten ns. ydinperhe. Taustalla pitää olla hyvä ja vahva ja rakastava parisuhde. Pitää tuntea toisen joka mielen syöveri ja jokainen vartalon poimu ja uurre, kokea rakkaus, ihailla toista kuin näkisi ensimmäistä kertaa, ja kertoa se. Kukaan ei lue toisen ajatuksia. Kaikki haluavat tuntea olonsa tärkeäksi ja halutuksi. Värisevän sielun tallaamalla teet tuhoa, josta ei pääse oikein enää edes pilvilinnoihin. Vaikea sinne on yltää jos unelmilta nypitään siivet. Pitää antaa itsestään kaikki ja yrittää tuoda toiselle se kuu taivaalta. En usko vähempään. Jokaisella on oma taivas ja se kuu mitä tavoitella, niitä ei mitata.


Tuo facebook on melkoinen. Se tuo muistoja menneisyydestä. Sitä palaa hetkiseksi tunnelmiin vuosia sitten. On ollut onnellisia aikoja. Ja onnettomia. Se on sitä elämää, niin kuuluukin olla. Haasteen elämälle tekee tämä hetki. Miten elän tässä hetkessä. Vain sillä on merkitystä. Perhe on perhe, olipa se vaikka hieman rikkinäinenkin, tai vajaa. Perustuksen pitäminen hyvänä on tärkeää, sen eteen pitäisi tehdä töitä, mutta jos se ei onnistu, tee jäljellä olevalle elämällesi ja perheellesi merkitys. Luo oma taivaasi ympärillesi. Ostaisin nyt tässä heti pehmosydämen jossa lukisi "Family, make it count." Sen minä ripustaisin seinälleni.