“I have decided to stick to love...Hate is too great a burden to bear.” -MLK Jr.-

Ruokatauko. Pitäisi syödä muttei ole nälkä. Ihmettelen tätä maailmanmenoa. Seuraava teksti on napakka, ja täysin ajatuksiani. Jos luet sen ja koet vihaa, muista että sinulla on vara valita. Voit ilmaista vihasi ja poistaa minut vaikka kavereistasi. Toki voit pureksia minun näkemystä, ja kertoa omasi. Minäkin ajattelen erilaisten asioiden erilaisia puolia ja pimeitä puolia löytyy, kaikesta. Tämän tekstin ote on inhimillinen, hieman vastaan sitä tylyintä rasistista ajattelua, koska tietoista pahuutta tai diktatuuria en ymmärrä, enkä myöskään räikeää yleistämistä..sitä iänikuista syyllisen etsimistä.
Mene peilin eteen ja katso itseäsi. Voitko sanoa että olet jotenkin parempi ihminen kuin naapurisi, puolisosi tai ystäväsi? Oletko älykkäämpi?  Katso ihoasi, sen kalpeaa kuulasta pintaa. Oletko jotenkin paremmasta puusta veistetty kuin se vastaanottokeskuksen tummaihoinen, yliopiston aasialainen tai kurja kerjäläinen romaniasta? Toki, lumisessa maisemassa et juuri poikkea ympäristöstä.
Katso vaatteitasi. Zalandosta tilattua muotikamaa.  Hinnat ei päätä huimaa. Helvetin matalapalkkainen toki olet, ja kaikki riistetään, annetaan mamuille tuhkatkin pesästä, mutta silti on joutavaa krääsää kaapit pullollaan. Katsot pakolaista halveksien, muotivaatteissa tulevat! Jospa siellä on päällä sinun hylkäämäsi Espritit, More&moret tai Tommy Hilfigerit? Älä tuomitse, jos et tiedä. Kärsit kaikesta ja kaikki osuu sinuun, riistetään ja elintaso kärsii, mutta asuntovelkaa on kuitenkin saatu, ja mökkilainaa, hienoa sisustusta kuin suoraan alan lehdestä, pihassa pari autoa, harrastuksia muille jakaa. Älä valita, ole onnellinen. Huokaise ja hymyile, kiitä tästä päivästä ja tulevista.  Kiitä että olet siinä, ja hengität, vapaasti, ilman että kukaan sinua kontrolloisi. Mene vaikka osoittamaan mieltäsi! Kukaan ei sinua ammu sinne aukiolle, tai riistä lastasi sylistäsi. Sinun on ihan hyvä olla, saa vaikka vituttaa, ja ääneen. Ainakin vielä.


Muistathan kuitenkin, että viha ruokkii vihaa. Negatiiviset ajatukset negatiivisuutta., ja ennen kaikkea, Positiivisuus sitä itseään!


Miten kannattaisi elää? En tiedä. Olen kuitenkin pöyristynyt ajatuksista, joita ruokimme toisillemme, tehosyötämme kuin resurssipulasta kärsivät hoitajat osastoilla! Purematta niele, kaikki mitä tarjotaan, ei tässä ole aikaa hukata! Kärjistäen. Tuhoutuu muuten koko hyvinvointivaltiomme.

Voi itse hyvin. Ällä vello kaikessa pahassa, näe jotain hyvää, kaikessa, yritä edes. Kliseistä, olkoon perhana, mutta niin totta.

Millaisen mallin annamme lapsillemme. Kauhistuttaa! Opetatko lapsesi suvaitsemaan erilaisuutta ja kohtelemaan toista ihmistä hyvin, jos silmäsi ja suusi syöksevät halveksuntaa? Haluatko että sinun lapsesi puhuu rättipäistä ja mamuista koululuokan tytölle tai pojalle, jonka iho on maitokahvia ja silmät syvintä suklaata? Minä en halua. Haluaisinko esimerkiksi pienen lapsen kuulevan, että hänen isää pidetään ilmiselvänä raiskaajana, kun hän kävelee vieraan maan kadulla ja katsoo ihmetellen ympärilleen erilaisuutta, vaikkapa vaaleatukkaista naista? En. Yhtä vähän haluaisin omien lapsieni luulevan että isä tai äiti on hullu rasisti, jopa hieman ääliömäinen hernekeiton ja sinivalkoisen aatteen kannattaja, joille suomalainen veri on ainoa oikea... Tulee muuten mieleen kouluajat ja historian tuntien ja lehtien havinat ja 30-luvun loppu. Massoittain ihmiset seurasivat sitä ainoaa oikeaa totuutta, kohti julmuuksia, joiden kauheutta ja järjettömyyttä olemme vuosikymmenet päivitelleet. Tässäkö me taas olemme? Vihalla ruokimme vihaa, ja todella julkisesti, päästämme vielä kaiken koko maailman tietoon. Mikä estää asenteiden muuttumista meitä kohtaan. Ei mikään.

Ihan sama miten sinisilmäinen näiden vihreiden silmieni takana olenkin, olen kuitenkin täysin vastaan sitä ajatusta, ettei olisi vaihtoehtoja, ettei katsota asioiden eri puolia, ei arvosteta erilaisia näkökulmia, erilaisia ihmisiä, asioita ja ajatuksia! Mikä-Mikä-maahan menivät kadonneet pojat, mutta Minä-Minä-Maahan katoamme me, tällä ajattelulla.