Lukutuokio. Runoja pöytälaatikosta.

Jos olisit kirja, haluaisin lukea sinut kannesta kanteen. Alkusanoista viimeiseen lauseeseen, henkäisyysi. Sinun tarinaasi tahtoisin upota, tuntea sen täysin, jatkaa oikeilla sanoilla lauseita, joiden merkitykset ja rivien välit vihdoin ymmärtäisin, jankaten vaikka pitempään samaa kohtaa, palaten, ja tuskastuen. Onnesta minä hihkuisin kun vihdoin tajuaisin! Yliviivaisin heikoimmat kohtani, ymmärtämättömyyteni.

Haluaisin olla osa tarinaasi. Koottuja selityksiä, ja lukemattomia tulevia lauseita, ahdistusta ja tuskaakin. Erotiikkaa, pehmeää ja villiä. Hikisin sormin kääntäisin sivujasi. Puristisin sinut vasten sydäntäni. Haluaisin tuntea jokaisen kiemuran kirjaimissa jotka näen, sormenpäissäni, kuin sokean kirjoitusta lukisin. Sinun nimesi omia itselleni, pitää kiinni syksyilloin, kesäsateella, pakkasessa viltin alla, ahmien sinua, herättää lauseesi henkiin, ja palamaan.

Jos olisit kirja, sinut valitsisin kaikkien lukemattomien joukosta, joka kerta, uudelleen. Silittäisin jo kulunutta kanttasi, repaleista pintaasi. Hengittäisin nahkasi tuoksua. Sinut minä haluaisin. Haluaisin nauttia sinusta vierailla mantereilla, tikahtua nauruun seurassasi ja itkeä ilon kyyneliä. Olla surullinen, rypistää sivusi kyynelilläni, sotkea valmiita tekstejäsi. Haluaisin sanoistasi raivostua ja samassa hetkessä tyyntyä. Sivujasi selailla toisinaan välinpitämättömästi, työntää sinut pois käsistäni, tarttuakseni lujempaa. Laskea sinut syliini, hetkiseksi huokaisten.

Tiedäthän, jos olisit kirja... Olisin lauseissasi kaksoispisteinä, lainauksina tekstisi välissä, huuto- ja kysymysmerkkeinä. Olisin alkusanat ja loppukaneetti. Sivujuonesta minut löytäisi, siitä mahdottomasta, joka sulautuisi tarinaasi. Jos olisit kirja, olisit minulle kirjoitettu.