Isienpäivä.

Istun joutavana sohvalla, kuuntelen hiljaisuutta.  Olen yksin, mutta en yksinäinen.
On isänpäivä-sunnuntai.

Mietin hieman vanhemman poikani mietteitä: "Miksi äitienpäivä ei ole äidinpäivä tai isänpäivä isienpäivä." Miksi yleisesti onnitellaan äitejä, mutta korostetaan vaan yhtä isää? Iseistäkin on moneksi.

Niin, onko äitiys jotenkin yleispätevämpää kuin isänä oleminen ja onko isänpäivän muuttaminen läheisenpäiväksi enemmän oikein kuin poistaa äideiltä päivänsä?  Läheinen voit olla olematta isä tai äiti. Läheisille voi tehdä vaikka oman päivän. Muistaa pitäisi kuitenkin, että kuka vain voi siittää lapsen, mutta isyys pitää ansaita. Äidin arvonimi on myös kasvamisen, oppimisen  sekä virheiden että onnistumisten kautta ansaittu, mutta äitinä kannat lapsen kohdussasi. Äidiksi kasvaminen on siksi kenties helpompaa. Tiedät melkein aina mitä odottaa, tai ainakin se selviää viimeistään 9 kuukauden kuluessa.
Isälle isyys on kuin talven tulo useimmille autoilijoille, se yllättää. Yhdessä tuokiossa, tietämättä mitään pienen ihmisen liikkeistä ja sydämen lyönneistä olet valtavan vastuun ja rakkauden edessä. Nykyisä on läsnä ensi huudosta, rakastuminen ja kasvaminen yhdessä alkavat siitä hetkestä. Ei ole ihme, jos entisajan miesten isyys oli etäistä. Läsnä lapsella oli usein vain äiti. Mies näki lapsensa, kenties hieman leikitti, mutta enimmäkseen arjen ja kasvatuksen hoiti äiti. Isä oli etäinen auktoriteetti, mies joka elätti perheensä, oli läsnä, kun ei ollut tärkeämpää. Koirakaan ei pure ruokkivaa kättä, joten isää kunnioitettiin. Kunnioitus oli jopa eräänlaista isän pelkoa.  
Nykyisä tekee kaiken tuplasti, elättää ja hoivaa, rakastaa ja kasvattaa. Samaa tekevät toki äiditkin. Isä ottaa vastaan myös epäkunnioituksenkin. Isyyden ja isänroolin valinneet ovat siksi päivänsä ansainneet. Se voisi olla kuitenkin isienpäivä, koska onhan isoja ja puolikkaitakin isiä, kokonaisten rinnalla.Helsingin Sanomat (12.11.2017) kertoi isyydestä nykyajan uusperheissä. Tekstistä kuvastui arvostus isyyttä kohtaan, ja lapsen tarve saada elämäänsä isä, etenkin sellaisen puuttuessa. Lapsi antoi isän arvonimen helpommin, kuin me aikuiset sen hyväksyisimme. Lapselle tärkeintä oli tunne ja läsnäolo. Joillekin miehille ei tosin vieläkään anneta edes mahdollisuutta yllättyä ja kasvaa isäksi. Se on surullista. Isälle ja lapselle. Isän arvostamisen pitäisi osittain vielä nykypäivänäkin lähteä myös äideiltä, etenkin uusperheissä. Isyys ei katoa parisuhteen loppuessa. Onko sinun lastesi isä arvonimensä ansainnut?

Kiitin eilen poikieni isää siitä, että hän on hyvä isä lapsillemme. Kiitin rakasta miestäni siitä, miten hieno ja tunteva isä hän on omilleen ja jaksaa olla läsnä minunkin lasteni elämässä. Halasin eilen omaa isääni, vanhaa ja linnunluista miestä, joka joskus oli maailman vahvin mies mielestäni. Kaipaan joskus sitä isää, vaikka tiedän etten häntä  saa enää koskaan takaisin. Osittain aika kultaakin muistoja.
Olen onnekas, koska ympärilläni on hienoja isiä.Virheineen kaikkineen niin epätäydellisen täydellisiä miehiä, joita ylpeästi voi isäksi sanoa. Halaa isää, jos se tänä päivänä on suinkin mahdollista. Muista isejä, jos et muuta voi. Ole isä, jos olet sen kunnian saanut.

Hyvää isienpäivää <3

.