Lähellä.

äidiltä isille.

 Rakastan sinua.

Olen havahtunut yöllä siihen tunteeseen miltä tuntuu kun olet siinä, lähellä.

Kuorsaten, metrin päässä, pikkuinen poika välissä tuhisten, mutta silti, lähellä.

Olen viettänyt monia öitä itkien hiljaa ikävää. Kaivannut sinua, luonut vaaleanpunaisia unelmia, antanut vanhojen muistojen kultaantua ja huutanut sinua niin lujaa mutta kuitenkin ääneti.

Nyt olet kuin oletkin siinä, lähellä.

Rakastan noita poikia.

Pieniä ihmisiä, joiden silmien mallina ovat silmäsi olleet.

Noita pieniä ihmisiä, suuria ihmeitä, joita ei olisi ilman meitä. Sinua ja minua.

Olet siinä, ja antanut minulle aarteista kalleimmat, lahjoista merkittävimmät.

Rakkautesi. Lapsemme.

Rakastan meitä.

Puhelut, ajatusten vaihtamiset, ennen kuin ääni hukkuu iltatouhuun kertovat minulle yhä miten tärkeitä olemme toisillemme.

Lanka jonka sidoimme niin kauan sitten sydäntemme välille on pysynyt, tiukentunutkin. Solmut langassa ovat tehneet siitä katkeamattoman, vaikka lähellä katkeamista on käyty.

Olemme tässä, arjen pyörityksessä, niin kaukana sylistä, mutta silti aina toistemme otteessa.

Lähellä.