Hetkinen viipyen vielä juhlassa, katseet jo arkeen ja uusiin kujeisiin.

Vuosi on kovaa vauhtia päättymässä ja siirrytään pikkuhiljaa juhlavista hetkistä arkeen ja uuteen vuoteen 2014. Joulu on se loppuvuoden kruunu, joka kuitenkin aiheuttaa minulle jo hienoista malttamattomuutta tulevasta uudesta vuodesta, keväästä ja haaveita kesästä! Kesäihminen koen olevani, ja sinnepäin ollaan matkalla, mutta nautiskelen nyt hetken vielä joulutunnelmista. Meidän joulu oli hyvä, siitäkin huolimatta, ettei se ollut valkoinen. Ystävä toi onneksi valkoisen hyasintin, se pelasti jo paljon. Tuossa se nyt tuoksuu, ja näyttää kauniilta, joten on mukava istua ja kirjoitella. Kiitos.

Joulusta hyvän teki olemisen sietämätön keveys, mutta vain henkisellä tasolla, fyysinen puoli tuli tungettua turhankin raskaaksi. Oli mukavaa ja leppoisaa, tosin ei rauhallista, niin kuin voi olettaa pikkuäijien kanssa. Joulusta hyvän teki perhe. Oli ihana tavata rakkaita, vaikka ohimennen, oli hyvä olla ja viettää aikaa. Pieni paniikki aikatauluista ei oikeastaan edes tullut ja osasin olla itsekin melko lupsakka, niin kuin meillä päin tavataan sanoa. Tonttuhattu ei siis kiristänyt, housun vyötärö sitäkin enemmän... suotakoon se, kuulunee (minun) jouluun!

Aattona joulurauha ei tullut edes julistuksen myötä meidän taloon. Pienempi pojista oli työntänyt päänsä metallisen sängyn laitojen väliin ja isoveli huusi täysiä " Äitiiii! Äkkiä yläkertaan, Junnun pää jäi kiinni!!!" Siinä alkoi melkein naurattaa (lue: itkettää) kun koetin anopin ohjetta lukien tehdä porkkanakakkua ja fiilistellä joululauluilla. Lapsiperheen juhla ja arki ei kyllä rehellisyyden nimissä kauheasti toisistaan eroa ja jäin pohtimaan, että ehkäpä siinä onkin se suurin hienous tiivistettynä. Tulee se vielä sekin aika kun voin lasipalloja kuuseen ripustaa ja kuunnella joululauluja ja puuhastella hieman hartaassa mielialassa, konvehdin silloin  tällöin suuhun napaten. Nyt konvehtirasiat on piilossa, koska jos annat yhdet, etkä enempää, tulee jumalaton huuto, ja jos annat reilummin, jää ne vähätkin jouluruoat syömättä lautaselle tai siitä on seurauksena mahakipu ja se jumalaton huuto. Harras mieli tai -joululaulu peittyi poikien älämölyyn ja juoksun tohinaan mutta aivan sama. Osasin pitää tonttuhattuani löysällä, hienoa siis, tämäkin mamma taitaa kehittyä. Ehkäpä voin himppusen uskoa sitä vanhempien ja viisampien kertomaa, kun he sanovat tohinahetkiäkin joskus minunkin kaipaavan. Niin.
Joulusauna taisi sitten meillä olla kuitenkin eräänlainen joulurauhanjulistus, ja toi hyvän mielen, ja muutama huikean hyvä hupsuttelu hetki saatiin ikuistettua kuvaksi, kun nuo suloiset tontut pelleili ja esitti omaa vedä (tonttu)hatusta-improaan. Huippujätkänpätkiä. Pitää olla kiitollinen.

Samaa kähinää, naurua, itkua, iloa, mekastusta ja vauhtia oli joulu kuin muutkin päivät, mutta arkea se ei ollut, ei missään nimessä. Lienenkö vielä itse pelännyt tarkkailijatonttuja ja koettanut käyttäytyä normaalia paremmin, mutta mieli oli yllättävän tyyni ja ei pahemmin ärsyttänyt mikään. Jouluntaikaa kenties? Pakko uskoa siihen.

Ajatukset on olleet jouluna myös läheisissä. Saimme joulukortteja vinonpinon, ja kuten juhannuksen aikaan kirjoittelin, olitte kaikki ajatuksissa jo silloin! Taitaa mennä kuitenkin joka 5.vuosi syklillä, että saan kortit kirjoitettua tai postitettua. Ihania lämpöisiä ajatuksia ne toi, suuret kiitokset! Sainpa joulukortista idean ottaa yhteyttä ihmiseen, jota en ole muutamaan vuoteen nähnyt. Olikin jo aika. Hienoa että hän jaksoi muistaa ja näki vaivaa tehdä ja postittaa kortin. Oli hienoa että sain sen. Kiitos.

Kiitos kuluneesta vuodesta 2013. Hienoja ja vähemmän hienompia hetkiä on tähänkin vuoteen kuulunut. Mahtavinta on olla tässä kirjoittamassa tätä hyvällä ja kiitollisella mielellä. Löysin aivan ihanan murteella kirjoitetun Heli Laaksosen runon, jonka liitän tähän loppuun. Murretta en tunnista, näyttää mukavalta, mutta sisältö on täysi kymppi.

Innolla katson siis minäkin jo tulevaan vuoteen, toivon sille kaikkea Hyvää ja Kaunista. Hanhiniemen Paulihan tämän jo tiesikin ;)

Uure vuore ohjei: 

Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei

 

Heli Laaksonen