Juoksuaika vs. repsahdus. Have to do something.

Laihduttaminen ns. normaalipainoisena. Ei oo helppoa ei. Viimeiset viisi kiloa istuvat tiukassa, tai lähtivät jo osittain ja tulivat takaisin, ei parane löysäillä. Minä oon nyt siihen syyllistynyt. Asiaa ei helpota ihmisten kommentit: "mistä sie laihdutat, mitä ihmeettä!" Itse sen tietää missä on hyvä olla, nyt ei vielä ole, ihan kun ei olisi omassa kropassaan. Löysää on erityisesti käsivarsissa ja reisissä, takapuolessa. Sieltä ne 5 kiloa on kiskottava. Ei siis pelkkää laihduttamista, vaan kovaa treeniä. Ihana huomata että kanssasisaria ja -veljiäkin löytyy. Toinen toistaan motivoiden siis eteenpäin.

Minullahan on ollut pienimuotoinen juoksuprojekti meneillään. Se on sujunut ihan hyvin. Matkat on vauhdiltaan koventuneet hieman ja entinen 5 km totaalinen puristus tuntuu ihan kepeältä. Tossu kulkee hyvin, matka taittuu myös 10km matkalla asiallisemmin. Ongelmaksi on muodostunut ylikuumeneminen. Oikeasti! Oon kuin vanha skoda, jossa moottori oli perätilassa ja joka oli ilmajäähdytteinen. Liian tiukka meno ja kuumuus, sitten keittää yli. Hattu pitää viskoa taskuun, hanskat ottaa pois. Muuten illalla on varma päänsärky, semmoinen räjähtävä oikein. Ei kiva.

Mietin tuota päänsärkyä, johtuisko liian matalasta verenpaineesta, laskeeko verensokerit, onko jotain häiriötä hapensaannissa. Kävin syksyllä hierojalla, osaan kyllä venytellä, koetan tehdä lihasliikkeitäkin. En tiedä. Joskus pelottanutkin moinen. Selkeästi se on tullut aina kovemman rasituksen jälkeen.

Lihasliikkeiden tekemistä on nyt tehostettava. Heti huomasi jaloissa voimaa kun on tehnyt nyt jotain pientä. Mietin saisko hyvällä lihaskunnolla sen päänsärynkin pois. Sain kaverilta kivan salitreeniohjeen, jossa aikaa salilla ei tarvitsisi käyttää 30-40min kauempaa ja painot on kuitenkin suhteellisen isoja ja vaihdot nopeat liikkeiden välillä. Semmoista pitää kokeilla, kun nyt pääsisi sinne salille asti konkreettisesti, ajatukset on sinne jo monesti vieneet. Oon aina jotenkin vierastanut punttisaleja, en tiedä miksi. Huomasin vaan että 30+ ikä alkaa näkyä, ja pitänee lopettaa vierastaminen. Ei vaan hyvällä tahdollakaan pääse enää "timmiksi", jos ei oikeasti ala tehdä jotain. Enkä taho näyttää tältä miltä nyt näytän. En tosiaan. Peili kertoo karua tarinaa. Sitä niinku rupsahtaa, perhana. Antaa vaan ittensä olla.. välttäähän tätä. (vakio sanonta mammallani.)

Löysin tässä nettiä selatessa erään mainion blogin, jossa oli tosi tehokas 15 minuutin kotijumppa. Ohessa linkki sinne. Juoksun jälkeen tuo on ihan sopiva mulle, sitä kun on jo valmiiksi "vähän" lämmitellyt. :) Eikä ihan vähää aina meikäläinen... hitto oon kuin keitetty rapu.

http://startlivingyourbestlife.fitfashion.fi/2013/08/21/kotijumppa-part-2-15-tai-30-minuutin-lihaskunto/

Tuolla mimmillä on kroppa kunnossa, ja ei se muuta ota, kun hieman sitä vaivannäköä. Helppo on jättää vaan. Geenithän meillä kaikilla on mitä on :) Kehtuuttamisen pitää vähentyä, se on minun akilleenkantapääni. Otan tavoitteeksi että tuota yhden jalan kyykkyä on kyettävä tekemään 10/jalka. Nyt ei riitä powerit alas asti menoon edes. Otan tästä nyt aikuisten oikeasti kopin.

Voi kun pääsisi joskus laittamaan niitä ennen ja jälkeen kuvia. Yrittänyttä ei laiteta, niinhän ne sanovat. Haaveessa on olla 5 kg kevyempi, käsivarsien napakat, reidet ja takapuoli vähemmän höllyvät, kyllä työ naiset etenkin tiedätte ne ongelmakohdat. Ei isoja haaveita, kovaa työtä kyllä :)