Lomalla, viimeinkin.
Kevät! Loma!
Tykkään tästä auringosta, sulaneista teistä kun asfaltti tai hiekka pilkottaa, lintujen sirkutuksesta. On kuin olisi saanut energiapiikin, virtaa piisaa taas eri tavalla, onneksi! Olen lomalla, viimeinkin, koska edelliset lomani vietin elokuussa.
Ihana olla vaan joutavana. Ei kiire aamuja, ei meikkiä naamassa, ei stressiä ja huolta töistä, toivoen ei muilla työkavereilla minun jostakin tekemättömästä työstä. :)
Pakkasin pikkupojat eilen Croozeriin ja lähdettiin mummolaan. Alkaa miehisiä piirteitä nousta jo pintaan, "mennään äiti autolla, ei croozeerilla, tylsäää!" mutta minkäs teet kun äidiksi on eräänlainen höpelö valikoitunut. Meillä ei näillä keleillä alle kymppikilometriä autoilla :D
Hiki valui pitkin selkää, ah, niin kallista, mutta suht raskasta lastia lykkiessä, kuitenkin hymyilytti. Vanha koiruuskin jaksoi leppoista tahtia taapertaa. Oli hyvä olla. Napakka 16 kilometrin lenkki tuntui tänä aamuna hieman pakaroissa, tuntui jotta laulelivat sitä eppujen urheiluhullua, jos eivät nyt ihan hoosiannaa. Venyttelyä, venyttelyä, onhan tässä nyt joutoaikaa.
.
Loman aion käyttää näkemällä läheisimpiä ystäviä, perhettä, tuttuja. Nautiskella ulkoilusta, hieman hiostaakin itseäni liikunnalla ja syödä hyvin ja säännöllisesti, mihin ei aina arkena tunnu aikaa olevan. Olla poikien kanssa. Ihana kun näkee sen, miten hekin nauttivat vapaista, vaikka hoitopaikka mahtava onkin, ja huolimatta siitä että äiti on turhan yli-innokas lenkkeilemään. "Äiti, voi kun sais aina olla kotona!" Lienee mammakin hieman rennompi tapaus lomalla. Vähän ainakin. Ainakin siltä tuntuu. :)
Tykkään tästä auringosta, sulaneista teistä kun asfaltti tai hiekka pilkottaa, lintujen sirkutuksesta. On kuin olisi saanut energiapiikin, virtaa piisaa taas eri tavalla, onneksi! Olen lomalla, viimeinkin, koska edelliset lomani vietin elokuussa.
Ihana olla vaan joutavana. Ei kiire aamuja, ei meikkiä naamassa, ei stressiä ja huolta töistä, toivoen ei muilla työkavereilla minun jostakin tekemättömästä työstä. :)
Pakkasin pikkupojat eilen Croozeriin ja lähdettiin mummolaan. Alkaa miehisiä piirteitä nousta jo pintaan, "mennään äiti autolla, ei croozeerilla, tylsäää!" mutta minkäs teet kun äidiksi on eräänlainen höpelö valikoitunut. Meillä ei näillä keleillä alle kymppikilometriä autoilla :D
Hiki valui pitkin selkää, ah, niin kallista, mutta suht raskasta lastia lykkiessä, kuitenkin hymyilytti. Vanha koiruuskin jaksoi leppoista tahtia taapertaa. Oli hyvä olla. Napakka 16 kilometrin lenkki tuntui tänä aamuna hieman pakaroissa, tuntui jotta laulelivat sitä eppujen urheiluhullua, jos eivät nyt ihan hoosiannaa. Venyttelyä, venyttelyä, onhan tässä nyt joutoaikaa.
.
Loman aion käyttää näkemällä läheisimpiä ystäviä, perhettä, tuttuja. Nautiskella ulkoilusta, hieman hiostaakin itseäni liikunnalla ja syödä hyvin ja säännöllisesti, mihin ei aina arkena tunnu aikaa olevan. Olla poikien kanssa. Ihana kun näkee sen, miten hekin nauttivat vapaista, vaikka hoitopaikka mahtava onkin, ja huolimatta siitä että äiti on turhan yli-innokas lenkkeilemään. "Äiti, voi kun sais aina olla kotona!" Lienee mammakin hieman rennompi tapaus lomalla. Vähän ainakin. Ainakin siltä tuntuu. :)
Kommentit
Lähetä kommentti