Elä.Elämääsi.

Varoituksen sana. Nyt tulee paatosta.

Luin aamulla hidastaelamaa.fi sivustolta mielettömän hyvän tekstin. Kohtia siitä kuinka kohdella itseään tai olla kohtelematta. Kuinka elää.
Olen melkolailla ihminen joka haluaa elää hetkessä, mutta syyllistyy jospasittenkun ajatuksiin. Painan jarrua vaikka pitäisi kaasuttaa ja jään jotenkin oman itseni jalkoihin pyörimään. Ei niin.

Elämässäni on juuri nyt monia asioita joista olla vilpittömän onnellinen. Tiedostan sen kaiken, mutta jotenkin taputtelen asioita piiloon, jostain ihmeen syystä. Menen hiukan liikaa massan mukana, koska en uskalla paahtaa ohi. Jonossa on huomaamattomampi olla, peräänajon riski vaan kasvaa,  koska tuppaan kuitenkin haikailla ohituksesta. Jumankauta, täysillä vaan ohi. Maksoi mitä maksoi.

Kirjoitus sai minut havahtumaan. Elämää on elettävä, ja jokaisesta hetkestä on nautittava. Nähtävä kaikki se ilo ja onni hetkissä, muutettava se mihin voi vaikuttaa, ja hyväksyä jotkut asiat ja jatkettava vain matkaa. On lopetettava eläminen muita varten ja tuijotettava hetki peiliin, ja jopa tykättävä näkemästään. "Hei nainen, olet mainio!" "Sinusta on niin moneksi, kun tajuat sen pikkuhiljaa itsekin." Älä koskaan pyydä anteeksi sitä että olet onnellinen.

Tiedättekö. Minä oikein nostin pään ylös ja mietin kaikkea kaunista ja hyvää elämässäni. Mietin menneitä ja tulevaa. Päätin että onnellisuus on minulle tämä matka, tässä hetkessä ja nyt, ei mikään typerä jospasittenkun määränpää. Nousin seisomaan, ja korjasin ryhtini. Taisin venyä pituuttakin, pari milliä, mutta tässä varressa jotain sekin. Aion olla onnellinen ja tehdä asioita jotka saavat minut onnelliseksi.

Elämäni, tervetuloa. Antaa palaa. ☆