Pojat.

Pienten miesten elämää on mukava seurata, näin aitiopaikalta. Monesti olen myös pohtinut millaiseksi miehiksi nuo pojat oikeasti kasvavat ja miten paljon hyvää ja kaunista voi itse omilla teoillaan ja sanoillaan ja valinnoillaan heihin juurruttaa. Toivottavasti se on paljon se. On kuin laittaisi rahaa pankkiin sanonta ei enää tässä taloustilanteessa hirvittävän paljon paina, mutta jotain perää siinä on. Heihin panostaminen varmasti ainakin vähentää inflaation vaikutusta siltä talletukselta. Aarteista suurimmat sitä on saanut vaalittavakseen.

Ja minä tajusin taas sen, heitä kahta ja  heidän puuhakkuuttaan ja periksiantamattomuutta katsoessa, että kyllä minä olen äitinä onnistunut antamaan itsestäni jotakin, laittamaan itseni likoon. Uskoin tänään sen, että ihan vain olemalla oma itseni olen tuonut heihin osaltani hyvyyttä ja hyvää tahtoa, joka heistä huokuu ulkopuolisenkin nähtäville. Hienoja miehen alkuja, hyviä ihmisiä. Aitoja ja raikkaita pojanviikareita. Rakkauksia, joita ikävöin heti kun heistä joudun pidemmäksi aikaa eroamaan. Toivon heille jatkossakin vain kaikkea hyvää ja parasta.


Proud mama kuittaa  ♡