Vuosi kanssasi.

Kuinka helppoa on luoda mielikuva elämästä, jossa kaikki on olevinaan sitä miltä näyttää. Kuinka helppoa on kadottaa itsensä tuohon näkyyn ja unohtaa oma haavoittuneisuutensa ja samalla kadottaa itsensä. Kuinka helppoa on hengittää ja elää elämää, josta kukaan ei odota mitään, eikä itsekään maalaile pilvilinnoja. Elää vain, hetki hetkeltä.
Kolme vuotta sitten olin todella rikki syvältä sisältäni, vaikka pinta pysyi tyynenä. Kaksi vuotta sitten tuo sama pinta säröili ja en nähnyt edessä mitään hyvää, olin täysin kadoksissa itseltäni ja muilta. Ajatukset oli synkät ja jopa itsetuhoiset, lasten takia tsemppasin. En nähnyt mitään muuta kuin sumua. Painoin eteenpäin välittämättä siitä jaksoinko edes. Olin tehnyt niin jo vuosia. Kyyneleet olivat kadonneet jonnekin, tunteet olivat jotenkin kovan kuoren alla syvällä piilossa, vaikka niille olisi ollut kohteita. Ihmettelen miten kukaan jaksoi seistä vierelläni noina aikoina. Kiitos kun en jäänyt yksin.  Kiitos, kun Sinä jaksoit.

Vuosi sitten mietin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin voisiko elämä oikeasti vielä alkaa uudelta puhtaalta sivulta, voisiko oman elämänsä kirjaan lisätä lukuja, vaikka mielessä pyöri vain päätössanoja. Oman elämänsä kirjailija kuitenkin nosti päätään ja tein isoja ratkaisuja ja muutoksia elämässäni. Jätin paljon entistä pois, myös henkistä painolastia, ja rohkenin vasta sitten kohdata uutta. Rohkenin ensimmäistä kertaa kohdata Sinutkin. Uskalsin olla me. Sain paljon uusia mahdollisuuksia. Kirjoitin pitkästä aikaa puhtaalle sivulle, välittämättä entisistä juonen käänteistä ja tapahtumista, huolehtimatta tulevaa. Annoin itselleni luvan hengittää  ja jopa nauttia siitä. Kaikki tuntui olevan hyvin, ja sitten aloin sairastella. Ihminen on uskomaton kokonaisuus.

Tässä istuessa, joulun jo kopistellessa nurkissa ja ikkunanpielissä, katson matkaani taaksepäin ja olen kiitollinen kokemuksistani. Jokainen hetki on ollut tarpeellinen. Tulevaisuus tuntuu hyvältä, vaikka hieman jännitän miten terveyttä ja jaksamista riittää. En olisi uskonut tämän vuoden olleen niin hyvä, kuin se oli. En olisi voinut edes kuvitella miten isoja onnenhetkiä saan kokea. Joskus kun ei enää oleta eikä odota mitään, kaikki menee juuri niin kuin kuuluukin.

Kiitos Sinulle rakas kun olet pysynyt rinnalla, vaikka en ole aina kyennyt antamaan kaikkea mitä ansaitset. Olen huono halaamaan ja pussaamaan, vaikka Sinä jos kuka ne halaukset ansaitset. Hyvä kun ei välitetty puheista ja pahoista mietteistä, hyvä että olemme tässä. Sinunhan piti olla vain laastari paikkaamaan entistä kipua. Olet ollut pikemminkin ensiapupakkaus ja pelastusrenkaani, jos tuolle linjalle lähetään. Ärsyttävän ihana, tiedäthän ;) Olet Mun Kaikuluotain, niin kuin Ville Valo laulaa.

https://www.youtube.com/watch?v=0JfeC66K534


Onneksi Sinä osaat minunkin puolesta halata, uskallat tarttua kiinni. Älä päästä ikinä irti. Vuodet vieriä saa.