Nainen, äiti. Lapsellinen naiseus vai naisellinen äitiys?

Nyt kun on aikaa pohtia, voi kirjoittaa pohdintojaan ylös. Kuuntelin yön synnytysosaston elämää ja havahduin yöllä suloiseen itkuun, kun joku helmikuun lapsi aloitti oman taipaleensa tässä maailmassa. Tuli mukavia muistoja omasta 10 vuoden takaisesta helmikuisesta pienokaisesta. Nyt toivoin vain, että tämä kevään lapsi malttaa odottaa vuoroaan. Hätähousu taitaa olla. Kehen lienee tullut.


Ajatukset liikkui vauvoista meihin äiteihin. Miten paljon erilaisia odotuksia äidit odottaessaan ja synnytettyään kohtaavat ja joskus niillä oletuksilla ja odotuksilla voi ahdistaa naisen.

Naisellisuus ja hyvinvointi raskaana ollessa ovat melkoinen palapeli kasata. Alun usein järjetön turvotus ja pahaolo saavat koko olemuksen ja olon tuntumaan järkyttäviltä. Näin ainakin itse vietin ensimmäisen puolitoista kuukautta. Yökkien ja ahdistuen. Pelko vauvan jaksamisesta ja oman olon kamaluus oli sietämätön yhdistelmä. Sitten kaikki yhtäkkiä helpotti. Olo tuntui elinvoimaiselta ja jopa hehkeältä. Vartalo muuttui kauniilla tavalla eikä pieni mutta kasvava maha haitannut lainkaan. Itse olenkin kokenut jokaisen raskauteni toisen kolmanneksen olevan minua kaunistavaa aikaa. Olen ollut silloin aktiivinen ja positiivinen ja hehkunut sitä kuuluisaa raskauden ajan hehkua. Oma seksuaalisuus nousee vahvana ja tulee aika ajoin jopa seksikäs olo. Osalla odottavista äideistä hehkuminen jatkuu kolmannelle kolmannekselle. Maha on jo isompi ja muuttuu hieman tukalaksi, mutta sen kasvaessa tietoisuus vauvasta lisää suojelunhalua ja perhekeskeisyyttä.  Itse koen vahvoja tunteita; itkettää ja ilostuttaa herkästi. Olen ylpeä lapsista ja miehestäni.  Tunnen suuren suurta huolta ja pettymystä epäonnistumisista. Ihan kuin kaikki maailman asiat olisi itseni kannettavana. Kauneuskin muuttuu seksikyydestä erilaiseksi. Pehmeä ja hyvä, pysyvä olotila vallitsee ainakin minut. Tulee tarve muuttua jotenkin, touhuta ja tehdä uutta. Ihmettelen aina sitä samaa halua tehdä jotain muutosta vaikkapa kampaukselle. Tässäkään raskaudessa en ehtinyt toteuttaa ajatuksia, kun perinteitä noudattaen pääsin lepäilemään. Harmittaa, koska energiaa olisi ollut..tämäkin lienee luonnon pakottama keino laittaa minut asettumaan aloilleni. Olisi ollut taas monta rautaa tulessa.
Jotain vuosien jälkeen taas odottaessani on muuttunut. Koen että äidin hyvinvointi ja kauneus sekä sisältä että ulkoa on äärimmäisen tärkeä asia.
Olen ollut joskus todella huono arvostamaan itseäni ja nähnyt ainoastaan viat ja puutteeni. Se on tehnyt sen, että olen luonut itselleni eräänlaisen vankilan ympärilleni ja luonut turhia haasteita nauttia jokaisesta pienestä asiasta täysillä. Rakastamaan itseäni ja kantamaan itseni ylpeästi. Olen herkästi sulkenut itseni taustalle suorittamaan omaa ainutlaatuista elämääni, vaikka pääroolin paikka olisi ollut tarjolla. En ole uskaltanut oikein vaatia mitään, vaan olen raskauden aikana rakentanut maailmaani äitinä ja unohtanut roolini naisena. Lapsien synnyttyä niitä molempia olen kuitenkin ollut yhtä vahvasti. En usko olevani ainoa äiti, joka unohtaa naiseutensa, ja varmasti on niitäkin naisia joiden äidin rooli, äitiys, ei synny hetkessä, ensi silmäyksellä, vaan vaatii aikaa, jos herää sittenkään. Oletko sitten vain lapsellinen nainen? Ikävintä on, jos ainoastaan äitiydestä nostetaan jalustalle. Tarpeet naisena voivat hautautua syvälle. Itsensä kanssa voi olla tukala elää. Naisellinen äitiys olisi varmasti kaikkein ihanteellisin tila, etenkin jos itseäni mietin. Tästäkin jokaisella omat ja arvokkaat kokemuksensa.


Jos pystyt raskaana ollessa pitämään itsesi kunnossa ja kaunistautumaan, niin tee se. Olet sen kaiken ansainnut. Älä koe siitä huonoa omaa tuntoa tai luule olevasi turhamainen. Älä väheksy koskaan omia tarpeitasi tai sulje niitä sivuun. Nauti hetkistä kehossasi, joka muuttuu jotenkin käsittämättömän taianomaisesti kasvattaakseen pienen ihmisen, joskus jopa useamman. Älä murehdi kiloista. Jokainen meistä äideistä kantaa varmasti omansa ennen ja jälkeen. Pakkohan se on, perhana. Älä koskaan ota vastaan vertailua johonkin toiseen. Olet ainutlaatuinen. Olet kaunein mahdollinen puoliso kumppanillesi ja paras äiti lapsillesi. Kukaan ei voi sinua korvata.

Kommentit

  1. Elämä antaa ja ottaa ne asiat, jotka luonnostaan tulee. Kenenkään meistä ei kuulu nousta jalustalle tai nostaa sinne ketään. Jokainen kulkee oman matkansa ja on yksilönä arvokas siksi että on oma persoona ja oma itsensä. Ihailu, ihannointi, suorittaminen tai selviytyminen on asioita, joista puuttuu se tärkein - onnellisuus. Se on ainoa asia, jota kohti meidän jokaisen tulee pyrkiä.

    Mitä tulee kunnossa pysymiseen. Raskaus ei ole suoritus vaan matka. Tiedän ettet nauti siitä juuri nyt kuten nauttisit jos asiat olisivat menneet toisin. Unohda se mitä olet synnytyksen jälkeen tai mitä olisit halunnut olla. Keskity luottamaan siihen että kaikella on tarkoitus ja nauti siitä mitä saat kokea olosuhteiden ollessa näin. Omasta kolemuksesta tiedän sen olevan todella vaikeaa tukalan olon ja itsensä toteuttamisen innostuksen keskellä. Lopulta se kaikki on kuitenkin toissijaista. Elämässä on niin paljon sellaista, mikä ei näy kenellekään, mutta antaa sisällön kaikelle.

    Terkkuja vauvalle.
    Rakkaudella, Tanja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Tämän kaiken olen tosiaan nyt tajunnut, mikä on tosi raikastava kokemus. On syytä vain kulkea oma matka ja nauttia jokaisesta hetkestä eikä aina vain suorittaa ja toivoa tulevalta jotain ❤️ äsken nautin sängyn viereen tulleesta aamupuurosta voisilmällä😊 Kerron terkut. Taitaa olla heräilemässä kohta vauva. - M-

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit